Sairastaminen on taitolaji, jota minä en selvästi osaa. Alkuviikon olen syynännyt kuumemittaria suurennuslasilla, ihan kuin lukema ehtisi mainittavasti vartissa laskemaan. Tänään suuntasin lämpöä uhmaten töihin, luvaten kuitenkin poiketa lääkärillä, joka käännytti minut (yllätys, yllätys) takaisin kotiin. Ulkona soitin poikayställe ja toivoin kannustussanoja lääkärin kehotuksen ohittamista tukemaan, mutta niitä ei tullut, joten täällä sitä ollaan. Kotona taas. Potemassa.

Tiedän kyllä itsekin, että olen vielä vähän kipeä, ja erityisesti kuumemittarin lukemat ovat merkki siitä, mutta jostain syystä siitä huolimatta on järisyttävän syyllinen olo olla kotona. Ei siihen mitään järkeviä argumentteja ole, ihme ylitunnollisuus, joka pitää ottessaan eikä anna lupaa rentoutua. Nyt olisi syytä saada levättyä, ja makuuasennossa olenkin viime päivät ollut, mutta mieli on kaiken stressienergian keskus. Mielessä takoo lukemattomat  tekemättömät pikkujutut ja syyllisyys vaivaa töiden kaatuessa muille poissaollessani, ja vaikkeivät kaatuisikaan, niin kärvennänpä mieltäni sitten sillä, että ylipäänsä olen mennyt ja sairastunut näin loman alla. Ihan kuin se mainittavasti muiden elämää hetkauttaisi ja olisi mitenkään hallittavissa ollut tapahtuma. Tiedän, tiedän kaikki ne järjen sanat asian tiimoilta, mutta silti jostain se syyllisyydentunne hiipii kalvamaan.

Ainakin tässä levätessä on ehtinyt tuijottaa ruutua vaikkei sisällön tuottamiseen valtavasti energiaa olekaan riittänyt, silti, meikkipostaus on melkein valmis. Ensiksi kuitenkin alla asu viikonlopulta, lauantain talvipuutarhavisiitiltä.

Neule: Esprit / Hame: Mango / Kaulakoru: Friis&Company / Nilkkurit: Esprit

Katso myös nämä

11 comments

Vastaa

Tunnistan niin tuntosi tuosta sairastelusta. Stressaan ihan hirvittävästi kipeenä sitä, että olen pois. Ja niitä poissaoloja on ollut tosi paljon tänä talvena, tunnun imevän kaikki pöpöt itseeni. Parantelehan rauhassa!

Vastaa

Huoh, just noin mullakin! Oppiikohan sitä koskaan, vaikka niin tietää, ettei sairastumiselleen mitään voi ja kaikkille loppujen lopuksi parasta on hoitaa se kerralla ja kunnolla alta pois :/ Kiitos kommentistasi ja tsemppiä myös sinulle, toivottavasti lopputalvi sujuu terveemmissä merkeissä :)

Vastaa

Oranssi väri tuntuu jotenkin tavallista piristävämmältä tähän vuodenaikaan, kun väriä ei näe oikein missään.

Ylitunnollisuuden aiheuttamat tuntemukset ovat tuttuja, vaikka tietenkin oman terveyden pitäisi olla etusijalla. Olen yrittänyt selittää asiaa itselleni esimerkiksi sillä, että työt tulevat ja menevät, mutta itsensä kanssa on elettävä aina, minkä takia itsestä huolehtimiseen kannattaa panostaa eniten. Tsemppiä siis lepäämiseen ja paranemista!

Vastaa

Totta, itse olen käyttänyt tätä puseroa parin viime viikon aikana ihan hurjasti kun sen kaapinperukoilta bongasin – sopii niin loistavasti koleita talvi-ilmoja piristämään :)

Olet niin oikeassa, ja kurjinta on kun asian tavallaan niin hyvin ymmärtää, mutta silti vain jostain onnistuu se (yli)velvollisuudentuntoisuus ujuttautumaan ja tekemään hallaa. Yritän minäkin opetella, ja muistaa sanasi kun kiteytit niin hyvin oleellisen!

Kiitoksia ja mukavaa viikonlopun odotusta sinulle :)

Vastaa

Kiva tyyli ja yhdistelmä! sama täällä kipeenä olen

Vastaa

Kiitoksia! Oih, kohtalotoveri – pikaista paranemista sinulle!

Vastaa

Sinulla on kyllä aina kauniin naisellisia asuja. Todella ihana tämäkin! :)

Vastaa

Kaunis kiitos, mukava kuulla, että pidät! Ihanaa loppuviikkoa sinulle :)

Vastaa

Ihana pirteä oranssi, tuli heti hyvä fiilis! Olin melkein unohtunut miten paljon särmää ja iloa kyseinen väri tuo tähän vuodenaikaan. Muutama viime kevättalven oranssi hankinta lienee kaivettava pian esiin kaapin kätköistä.

Malta vain toipua rauhassa kun matka kolkuttelee jo niin lähellä, syyllisyys yrittää päästä niskan päälle ihan turhaan. Eihän sille mitään voi, että sairastuu, vaikka se kaltaisellesi tunnolliselle ihmiselle on varmasti ikävä paikka. Tsemppiä sinulle matkapostauksia innolla odotellessa!

Vastaa

Kiitos kannustuksesta ja ihanasta kommentistasi! Näin kovasti yritän ajatella ja järkeistää kokonaisuutta, mutta jostain ne tarpeettomat velvollisuudentunteet vain hiipivät mieleen jättäen jälkeensä levottomuutta ja pahimmillaan riittämättömyyttä. Vielä niin paljon opittavaa, mutta pikkuhiljaa pikkuhiljaa ;)

Kiitoksia! Totta tosiaan, että oranssi ja muut raikkaat värit piristävät kummasti pimeää talvikautta – kiva energiapistos kun sitä muuten niin herkästi ympäröi itsensä tummilla tai haaleilla väreillä.

Iloista loppuviikkoa sinulle!

Vastaa

Kaunis asu, kiva tuo oranssi :)

Ilahduta kommentilla!

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.