Istuin tänään pitkään kotisohvalla aamujumpan jälkeen päiväkahvia hörppien (ei, en vieläkään ole sinut meidän kahvikoneen kanssa, mutta onneksi kaupasta löytyi ihan toimivaa pikapahvia pahimmat kahvihimot taltuttamaan) ja jäin miettimään edelliseen postaukseen tullutta kysymystä siitä, joko uusi arki kyllästyttää? Jollain kierolla tapaa toivoisin suunnattomasti, että tuntisin tylsistymistä, kyllästyminen kun on mielestäni otollinen pohja muutokselle ja uusille ideoille. Kiireettömässä pysähtyneessä tilassa mieli pääsee luikertelemaan uusille alueille ja monesti sellaisista hetkistä kumpuaa jotain uutta.

Valitettavasti kuitenkaan siellä ei olla vielä ja aika kiitää edelleen hillitöntä vauhtia eteenpäin. Joudun ravistelemaan itseäni, että kolme kuukautta uutta arkea on kohta todella jo täynnä. Siitä huolimatta nautin suunnattomasti ja olen todella onnellinen. Päätös ei ole kaduttanut hetkeäkään vaan ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa tuntuu, että on tilaa hengittää ja aikaa ajatella. Se tuntuu älyttömän hyvältä. Tietenkin mielessä kolkuttaa, että tämä on vain vaihe ja pää työstää jo tulevaa syksyä. Se on väistämätöntä, eihän tässä ole tarkoituskaan ollut jäädä ihan vain kotiin hengaamaan vaan saada asioita sysättyä oikeaan suuntaan, tehdä hyvältä tuntuvia juttuja ja kuunnella itseä. Toisin sanoen, ottaa pieni aikalisä, levätä hetki ja palata kuvioihin uudella voimalla.

Tietenkin kaikessa on kääntöpuolensa, tänä aikana raha-asioihin on joutunut tavallista enemmän paneutumaan, sillä kyllähän sen (toivottavasti) jokainen aikuinen tietää, että jollain ne laskut on maksettava. Onneksi olen onnistunut pitämään kukkaron kurissa eikä suuria rahareikiä ole, reissutkin on tarkoitus vetää varsin kohtuullisella budjetilla. En voi kieltää, että tilanne olisi tyystin toinen jos ei olisi kahden aikuisen arkea ja blogia tasaamassa taloutta, mutta niin onnekkaassa (?) tilanteessa en ole, ettei rahaa tarvitsisi ajatella tai sitä ei haluaisi ajatella. Omalla tavallaan tämä vaihe muistuttaa, että vähälläkin pärjää ja asoiden todellista tarvetta ja aitoja intressejä tulee pureskeltua entistä enemmän, mikä tekee aina hyvää. Rahan ja tietyn elintason ei pitäisi muodostua itsestäänselvyydeksi. Toiselta puolen taas tällainen kausi motivoi työarkeen ja tasaisiin tuloihin, sillä siinäkin on tietenkin puolensa.

hair bible sarkima

Jos viime vuosi meni kuin unessa, niin nyt on kuin olisin havahtunut hereille ja se, mistä nautin kaikkein eniten on vahva läsnäolemisen tunne. Teen pieniä asioita ja nautin niistä valtavasti. Kuulostaa ehkä hölmöltä, mutta hetkittäin tuntuu niin hyvältä, että hengitystä salpaa. Arki on rennompaa ja aktiivisempaa. Hartiakipu on hellittänyt ja mielen kireys lipunut pois. Harvassa kuitenkin ovat ne päivät, että olisin jäänyt neljän seinän sisälle. Tekemistä siis riittää, niinkin paljon, etten jopa näin vapaalla kaikkeen ehdi tai oikeastaan edes halua ehtiä, sillä haluan antaa itselle tilaa nauttia tästä ainutlaatuisesta kiireettömyyden tunteesta. Tulevien päivien kalenteri näyttää melkein naurettavan täydeltä, mutta jokaisen kohdan olen sinne itse kirjannut ja jokaisen tapaamisen sekä showroomvisiitin tahdon aivan ehdottomasti tehdä. Omaehtoisuus, mitä ylellisyyttä.

Kevään aikana arkirytmikin on löytänyt paikkansa ja unirytmi muotonsa. Herään päivittäin ysiltä (kolme tuntia myöhemmin kuin ennen, hui!) ja huomaan, että kehoni on oikein tyytyväinen yhdeksän tunnin yöuniin. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan olo on herättyä levännyt ja päivällä pirteä. Jaksan ja haluan tehdä, innostun ja suunnittelen. Palan halusta myös saada asioita eteenpäin ja olen muotoillut mielessäni ajatuksia tulevasta, tähän liittyen kirjoitinkin jo viime viikolla postauksen, mutta vielä vähän arkailen sen julkaisua. Mutta eiköhän sekin sieltä tule kun hetki on kypsä.

Tällaista täällä, nautin arki-illan rauhasta ja laskevan auringon viime säteiden puskemisesta ikkunoista sisään. Samalla fiilistelen ja jännään ensi viikon kolmekymppisiä ja suunnittelen matkaa. Olo on hyvä. Onni on pienissä asioissa ja arjen kauneudessa.

Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.

Katso myös nämä

13 comments

Vastaa

Hyvin puhuttu! Oon taas ja edelleen niin iloinen sun puolesta <3 <3

Vastaa

Kiitos ihana Saara! Tuki ja kannustus on kyllä ollut tässä murrosvaiheessa korvaamatonta <3

Vastaa

Joskus se on vain hyvä ottaa pieni paussi hektiselle elämälle ja miettiä mitä haluaa oikeasti tehdä. Itse olen ollut kohta 1½ vuotta opiskelemassa niin, että koulua on ollut vain pari hassua päivää kuussa. Tietoisesti en mennyt opiskelu ajaksi töihin, koska halusin antaa itselleni aikaa opiskeluun ja samalla saan olla kotona ja miettiä tarkoin mitä aion tehdä. Tämä on itselläni auttanut, koska reilun kuukauden päästä pitäisi valmistua ja olen enemmän kuin innoissani aloittamassa työn, jota haluan jatkossa tehdä :)

Vastaa

No niinpä, ihan tismalleen samaa mieltä! Välillä on hyvä ottaa paussi tai ainakin etäisyyttä vaikka asiat olisivatkin perushyvin, saa vähän perspektiiviä ja jaksaa taas porskuttaa eteenpäin uudella innolla :) Just tuota innolla odottamista olen itsekin kaivannut ja hiljalleen se fiilis alkaa palailemaan, ei enää odota sitä, että pääsee lomalle tai lepäämään, vaan että pääsee haastamaan itsensä jonkin uuden jutun pariin! :) Kiitos ihanasta kommentista ja aurinkoista keskiviikkopäivää!

Vastaa

Nyt kun siihen on tilaisuus niin nauti rauhallisista aamuista ja siitä ettei mitään ole pakko tehdä ellei halua. Lepää ja kerää voimia tulevaisuutta varten. Mikäs niitä enemmän tuo kuin keväiset ja pian kesäiset auringonsäteet. Mukava kuulla mitä meinaat tulevaisuudessa tehdä. Kävitkö jo ammatinvalintapsykologilla? Kerrohan lisää käynnistä. Siintääkö tulevaisuudessa opiskelu vai työ?

Vastaa

Voi, olet niin oikeassa! Tällaiset ajanjaksot ovat harvassa, joten nyt jos koskaan pitäisi osata olla hetkessä ja nauttia ilman huonoa omaatuntoa :) Heh, helpommin sanottu kuin tehty, mutta onneksi aika tekee tehtäväänsä ja alun levottomuus uudesta on alkanut muuttaa muotoaan rentoudeksi. Tästä on hyvä lähteä miettimään tulevaa!

Kävin itse asiassa juuri tänään ammatinvalintatesteissä, ja tapaaminen niiden pohjalta on parin viikon kuluttua, jolloin aikaa on varattu kunnolla keskusteluun. Innolla odotan, mitä silloin on luvassa :) Jatkuvasti tasapainoilee sen kanssa, kuinka paljon täällä avaa omia ajatuksia ja elämää, etenkin kun yleensäkin olen sellainen, joka pureskelee asioita pitkälle omassa päässään ja tuo ne esiin vasta kun suuntaviivat itselle on selvillä ja pystyy seisomaan ääneen lausutun takana kunnolla. Toisaalta taas aihe on sellainen, joka varmasti monia kiinnostaa ja voisi olla hyödyllinen, joten se taas painaa vaakukupissa siihen, että asioita ja prosessia voisi avata enemmänkin. Hmm, täytyy pohdiskella ;)

Vastaa

Kuulostaa ihanalta, olen onnellinen puolestasi! :)

Vastaa

Oi kiitos ihanista sanoistasi <3

Vastaa

Tiedätkös mäkin haaveilen tylsyyden kokemisesta. Sellaista tunnetta ei ole ollut kuin ehkä lapsena automatkalla :D

Vastaa

No niinpä!! Miten sitä ei osannutkaan silloin arvostaa? :D

Vastaa

:-) <3

Vastaa

<3

Vastaa

Ihanaa että nautit arjestasi! Kommentoinkin jo joskus aiemminkin että tekee varmasti hyvää tuollainen breikki työarkeen! Itse olen ollut pian vuoden äitiyslomalla (+ lomalla ja vielä hetken hoitovapaalla) ja se on tehnyt todella hyvää lähes 15-vuoden jälkeen hektisessä työarjen (jossa on tapana tehdä ylitöitä ja istua koneella iltaisinkin…) . Tänäänkin kävin lounaalla rantakahvilassa ystävän kanssa ja kävelin sen jälkeen reilun tunnin rattaita työnnellen rantaa pitkin ja vaan katselin, kuuntelin ja olin läsnä siinä tilanteessa. Aivan luksusta! :) Toivottavasti sinulla löytyy myös uusi suunta työrintamalla :)

Ilahduta kommentilla!

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.