Yli kuusi vuotta sitten aloittaessani blogin, aloitin sen kaikessa hiljaisuudessa, yksin ja omassa rauhassa. Kaiken kaikkiaan se tuntui omalle luonteelleni sopivalta harrastukselta, noinhan juuri asioita tykkäsin tehdä. Samalla kommentit toivat elämääni pitkään kaivattua pientä vuorovaikutusta, kuitenkin edelleen itselle turvallisesti ja sopivasti etäältä. Paljon on tultu siitä eteenpäin, niin oman mielen sisällä kuin blogirintamallakin. Bloggaus on muuttanut muotoaan entistä sosiaalisemmaksi, jos niin haluaa, ja blogi onkin vaikuttanut isosti omaan sosiaaliseen elämään, tai oikeastaan, se on tuonut sitä. Olen viihtynyt aina yksin ja viihdyn edelleen, johtuen ehkä osin siitä, että oikeastaan kaikki ystäväni ovat tulleet elämääni vasta aikuisiällä ja moni blogin kautta, siitäkin huolimatta, että olen huono ystävystymään ja sanotaan, ettei ystävystyminen enää aikuisiällä ole kovin helppoa. Toistaalta taas se on itselle nyt ylipäätään edes mahdollista, toisin kuin lapsena, jolloin olin niin ujo ja arka, että sain vain tyytyä unelmoimaan seurasta.

Olen kasvanut itse vuosien saatossa valtavasti, halunnut pyristellä pois tietyistä asioista ja rooleista, lapsuuden leimoista. Samalla olen halunnut oppia olemaan avoimempi pysyen kuitenkin rehellisenä itselle. Olen käyttänyt aikaa tunnistaakseni omat näkymättömät rajat, eritellyt vaikuttavia tekijöitä ja pyrkinyt kokeilemaan jäätä aina vähän niiden rajojen ulkopuolella, edeten pikkuhiljaa ja siten samalla kehittyen, ollen kuitenkin koko ajan uskollinen sisimmälleni. Se on tehnyt hyvää ja taakse päin katsoessa sen huomaa, olen kehittynyt paljon. Silti on myönnettävä, että olen edelleen valtavan otettu kun joku tulee juttelemaan, itse kun olen usein vieläkin liian ujo tehdäkseni aloitteen vaikka kontaktin ottamisen opettelu onkin työnalla. Siksi on aivan ihanaa kun on ollut niitä, jotka ovat nykäisseet hihasta ja sanoneet, että mitäs jos mentäisiin yhdessä tai istahdettaisiin kahville. Se on tuntunut itselle hurjan isolta, vaikka monille muille onkin ihan arkista.

Erilaiset tilaisuudet ovat tarjonneet otollisen paikan prepata sosiaalisia taitoja ja se on ollut myös osasyy, miksi olen mennyt moneen paikkaan vaikka vatsaa saattaa kouristella ensin hillittömästi ja tekee mieli pakittaa viime hetkellä. Olen halunnut haastaa itseni, oppia olemaan ihmisten kanssa ja ennen kaikkea, oppia saamaan siitä irti. Olen vahvasti uskonut, että tämä on yksi niistä asioista, missä voi oppia ja kehittyä. En ole halunnut viettää koko loppuelämää jännittäen joka ikistä tilannetta, jossa on uusia ihmisiä, punastellen paniikissa tai mennen lukkoon kun pitää avata suu. Ihmisjoukosta en osaa vielä nauttia, mutta olen oppinut iloitsemaan seurasta ja ohittamaan jännitystä (hullunkurisesti saan yhtenään kuulla, että näytän niin itsevarmalta, vaikka todellisuudessa arastelen edelleen kontaktia tuntemattomiin). Ja ennen kaikkea, olen niin onnellinen niistä kaikista ihmisistä, joita elämääni on tullut enkä pysty olemaan ihmettelemättä, että mitä olen tehnyt oikein, että he ovat siinä ja tahtovat nähdä minua (ja vieläpä uudelleen!). Se tuntuu hyvältä ja kannustaa jatkamaan kehitystyötä itseni kanssa, olemaan rohkeampi.

sokos hotel vaakuna 1blogitilaisuus 8blogitilaisuus

Tällä aikamoisella aasinsillalla haluan palata viime viikonloppuun ja aivan erityiseen blogitilaisuuten liudalla ihania uusia tuttavuuksia sekä ripauksella vanhoja rakkaita ystäviä. Kaikki se sai taas miettimään itseä, omia ihmissuhteita sekä ajattelun ja käytöksen tottumuksia, siitä kai pitkä ja rönsyilevä alustus. Shoe Loverin Ansku, jonka valloittavaa luontevuutta, avoimuutta ja positiivisuutta en voi muuta kuin kadehtia – ihminen, josta taitaa olla mahdotonta olla pitämättä, oli tehnyt valtavan työn ja koonnut kasaan joukon bloggareita. Yhteistyö järvinäkymällä varustetun Sokos Hotel Vaakunan kanssa Hämeenlinnassa takasi mielettömät puitteet ja oli Ansku kasannut paikalle myös edustusta niin asusteiden, hiusten kuin hyvinvoinninkin maailmasta. Ja tiedättekö ketkä meillä oli kunnia tavata? Kumman kaa voimakaksikko Anne ja Ellu, eli Heli Sutela ja Minna Koskela – yhtä valloittavia luonnossa kuin ruudussakin!

kumman kaa 2blogitilaisuus 11kumman kaa 3

Minäkin uskaltauduin hakemaan omistuskirjoituksen upouuteen sarjan hengelle uskolliseen Anne & Ellu Lomamatkalla -sarjakuvateokseen ja saattaapa olla, että myös te ihanat lukijat tulitte muistetuiksi Helin ja Minnan kohdatessa – pysykää siis kuulolla, jos uutuuskirja houkuttaa! :) Heli hehkutti lyömättömänä kauneusvinkkinään Sveitsistä tilattavaa Ice mask -tuotetta, joka on jäänyt kummittelevaan mieleeni. Mikä ihmeen taikatuote mahtaakaan olla kyseessä? Pakko sukeltaa googlen maailman tekemään selvitystyötä!

kauneusvarikko 3forever aloe verablogitilaisuus 7blogitilaisuus 10

Kauneusvarikon tiimi loihti pikakampauksia ja itsekin istahdin tuoliin letitettäväksi! Kampaus vilahtikin jo sunnuntain postauksessa Kaisan Kukan pienen kukkataideteoksen kera. On ollut ihan hassua katsella kuvia itsestä uudessa kampauksessa, omiin silmiin se näyttää jotenkin niin erilaiselta ja onhan se nyt erilainen! Olen ilmeisesti niin tottunut olemaan aina hiukset auki, että on vaikeuksia nähdä itseään tyystin erityylisessä somassa lettikampauksessa. Upea kampaus ja ihan vimpan päälle tehty ollakseen pikakampaus! Silti myönnettävä on, ettei se kaikkein omimman tuntuinen look, mutta toisaalta, siihenhän tällaiset tilanteet ovat parhaita, uuden kokeiluun ja leikittelyyn! Niinpä hehkuinkin siitä kunniasta, että sai hiuksiinsa ammattilaisen luomuksen, jollaiseen ei ikinä itse pystyisi. Mutta mitäpä te sanotte?

matexletikampaus 3

Aika lensi ihan huimaa vauhtia ja päivään mahtui paljon, myös kurkistus Vaakunan upouuteen sviittiin, jonka Teuvo Loman on suunnitellut vapailla käsillä. Tykkäsin! Hauskan leikkisä, mutta silti harmoninen – en panisi pahakseni yöpymistä hauskan kohokuvioisen seinän äärellä, katsellen samalla kaunista järvimaisemaa!

sokos hotel vaakuna 3blogitilaisuus 5teuvo loman sviitti 2

Kiitos Ansku upeasta tilaisuudesta ja halaus kaikille uusille sekä vanhoille tuttavuuksille – oli ihana nähdä ja olla osa tätä ikimuistoista päivää!

Kuvat nro  2, 5, 9 & 11: Jani Kasanen / Kuvat nro 3, 14 & 18: Pasi Vähänen

Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.

Katso myös nämä

25 comments

Vastaa

Voi toi sun kampaus oli niin upea ja yhtälailla olit säkin! Kunnon MISSI! Ja ihanaa mun ja Reetan (varras)kippistelykuvakin siellä ;D

Vastaa

Haha, voi sua! Ihana olet <3 Tuo teidän kuva oli niin mainio, että oli pakko napata mukaan :)

Vastaa

Haha joo, bloggaajat behind the scenes! :D

Vastaa

Oivoi, luin täälä hymy niin korkealla korvissä tätä postausta että hui! Mikä ihana kirjoitus, ja mikä ihana tyyppi sä oletkaan <3 <3 <3

Vastaa

Voi että, kiitos ihanuus sinulle, että jaksoit tällaista järjestää! Olet upea <3

Vastaa

Taitavasti kirjoittelit ja puit sanoiksi juuri omiakin ajatuksiani tuossa alussa! Samanmoista kehitystyötä täällä yritän käydä itseni kanssa, pienin askelin :) Ja hei hyvä kun muistutit tuosta Ice maskista, täytyykin googletella! :)

Vastaa

Kiva kuulla!! Noinhan se juuri on parasta edetä melkein asian kuin asian kanssa, pienin askelin ja siten tasaisen varmasti eteenpäin :) Tuo Ice mask jäi kyllä niin mun mieleeni kummittelemaan, että on pakko yrittä selvittää mistä olikaan kyse ;)

Vastaa

Itsellänikin on ollut samankaltaisia ajatuksia ja kokemuksia. Ujous ja itsekseen viihtyminen ei kovin suurta ihmismassaa ympärilleni kerää. Kiva, kun kirjoitti tuon. Jollekin se voisi olla kova pala myöntää. Mutta ei sinulle ja se kertookin vain terveestä itsetunnosta. Ujoushan ei ole yhtä kuin huono itsetunto. Vaikka olen usein tähän luuloon törmännyt. Kauniit hiukset, mutta kieltämättä sinulla hiukset auki on vähän kuin käyntikorttisi:)

Vastaa

Kiitos kivasta kommentistasi!! Nuo on todella sellaisia asioita, joiden kanssa on vasta vuosien varrella tullut sinuiksi. Lapsena niitä häpesi hurjasti ja niistä kiusattiin paljon, aikuisena taas tuntui, että vähän joka suunnalla alettiin melkein ylikorostamaan sosiaalisuuden ja ulospäinsuntautumisen merkitystä. On mennyt hetki pureskella, että tätä minä olen ja oikeastaan ihan tyytyväinen näin. Supersosiaalista minusta ei saa, enkä sitä tavoittele, mutta totta kai tahdon sopivasti kehittyä myös tällä rintamalla ja haastaa itseni, mutta ajattelen, että kehittyminen on tullut mahdolliseksi vasta kun on hyväksynyt ja myöntänyt nykytilan :) Olen muuten törmännyt tuohon ihan samaan ajatukseen, etenkin työelämässä, että ujous tarkoittaisi huonoa itsetuntuoa! Se on kummastuttanut joka kerta, sillä toden totta eivät ole sama asia! :)

Ihanaa päivän jatkoa, harmaudesta huolimatta! :)

Vastaa

Hieno kirjoitus! Samanlaisia mietteitä täällä myös. Olen luonteeltani aika introvertti, joten uusiin ihmisiin tutustuminen on aina haastavaa minulle. Blogin kautta olen päässyt opettelemaan vuorovaikutustaitoja hieman etäältä ihmisistä. Pikkuhiljaa sitä oppii olemaan hieman avoimempi ja sosiaalisempi. Hitaasti hyvää tulee :)

Vastaa

Kiitos ihana kommensistasi! Kuulostaa kyllä niin tutulta! Blogi on mahdollistanut vuorovaikutustaitojen preppauksen juuri kuten sanoit, sopivasti hieman etäältä ja omalla painollaan :) Uskon vahvasti, että just tuollain hiljakseen ja rauhassa totuttelu uuteen onnistuu parhaiten ja jättää pysyviä positiivisia kokemuksia sekä jälkiä :)

Kiitos näistä sanoistasi ja ihanasta vertaistuesta! Mukavaa päivää koleudesta ja pimeydestä huolimatta! <3

Vastaa

Eih, miks mulla on tollainen ihme jänisilme tossa yhdessä kuvassa – en kestäää :D

Vastaa

Voi eikä! Mä taas kiinnitin huomiota, että miten sirolta sä näytät ja tuijotin omaa orastavaa kaksoisleukaani :D

Vastaa

Tuo sun mekko oli kyllä ihanan raikas ja kaunis! Kuuluuko toi ihana pinkki vyö siihen vai keksitkö ihan itse laittaa se siihen? Sopi kenkiinkin niin hienosti:)

Vastaa

Voi kiitos kovasti!! Tämä vyö on ihan erillinen, Lindexin, mutta toimii mielestäni yllättävän kivasti mekon parina :)

Vastaa

Tuntui taas ihan kuin olisi omasta elämästään lukenut! Kiitos, että jaksat jakaa tuntemuksiasi, tuntuu helpommalta huomata ettei ole ainoa hiljainen ja ujo ihminen tässä ulospäinsuuntautuneiden ihmisten maailmassa. Olen nyt usemman vuoden oravanpyörästä hyppäämiseni jälkeen tajunnut, että väsymykseni silloiseen työhöni ja siihen kaikkeen johtui hyvin pitkälle juuri tästä luonteestani. Ehkäpä ne irtisanoutumisen jälkeen nähdyt painajaiset ja unet Harkimostakin kertovat enemmän luonteestamme, kuin että olisivat universaaleja irtisanoutumisfiiliksiä :)

Vastaa

Oi, kiitos ihana kommentistasi! Vertaistuki tekee kyllä mielettömän hyvää ja on niin huojentavaa kuulla, että meitä on muitakin – aina hetkittäin kun maailma tuntuu niin yltiösosiaaliselta ja sellaista ihailevalta! :)

Totta, ihan samaa olen pohtinut! Eräs mielen hyvinvoinnin ammattilainen sanoi tuossa jo puolitoista vuotta sitten minulle, että ei ole ihmekään, että olen väsynyt ja kamppailen jaksamisen kanssa, sillä kun jatkuva ihmisten kanssa olo ei tule itselle luonnostaan ja työtehtävät vielä vaativat verrattain paljon sosiaalisuutta, niin joudun ikään kuin joka päivä pinnistelemän ja käyttämään enemmän energiaa kuin joku sellainen, joka viihtyisi vastaavassa ympäristössä. Se pysäytti miettimään ja oli yksi niistä ajatuksista, jotka laittoivat liikkeelle muutoksen aallon. Tämä onkin niitä asioita, mitä yritän ottaa huomioon uutta suuntaa miettiessä, haluan, että työskentely-ympäristö ja -tapa sopivat luonteelleni, jotta jaksan paremmin :)

Kiitos kovasti näistä ajatuksistasi ja sanoistasi! Ihanaa illan jatkoa sinulle :)

Vastaa

Voi kun olet jotenkin niin ihanan aito ja rehellinen, olen saanut niiin paljon inspiraatioita blogistasi!

Vastaa

Voi että mikä ihana kommentti! Nyt sait kyllä sanattomaksi, olen otettu <3 Kiitos ihana!!

Vastaa

Ihana kirjoitus, tunnistan tuosta paljon omia luonteenpiirteitäni. Ja tuo kampaus, tosi kaunis, voi kun osaisi itsekin tuollaisen tehdä! :)

Vastaa

Kiitos ihana! Voi sanos muuta, jos olisin yhtään taitavampi hiusten kanssa, väkertäisin tukkaani yhtenään jonkun kampauksen! Mutta kun ei itse osaa, onkin aivan erityistä ylellisyyttä päästä jonkun muun laitettavaksi :)

Vastaa

Miten ihanasti oletkaan kertonut sinusta. En kyllä huomannut sinusta yhtään, että olisit ujo. <3 Olet ihan mielettömän upea ja vaikutit niin mahtavalta muutenkin, että todella toivon tapaavamme uudelleenkin <3 Päivä oli niin ihana, kiitos myös sinulle <3

Vastaa

Voi ihana kuulla!! Mun ujous kyllä hälventyy hurjasti kun vastassa on ihania ja iloisia ihmisiä, ja sä olit kyllä niin valoisa ja hymyilevä, että ihan varmasti vaikutti siihen, että tuli nopeasti rento ja hyvä fiilis <3

Vastaa

Mä unohdinkin jo ton hehkutetun maskin, ajattelin kyllä tilaisuudessa, että meen googlettaan sen. :D Ihana postaus, kivaa oli tavata!

Vastaa

Tuon merkki täytyy kyllä ehdottomasti saada selville, haluan päästä kokeilemaan!! :) Oi niin oli, toivottavasti tavataan taas pian!

Ilahduta kommentilla!

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.