Kävin eilen katsomassa kampaajalegenda Vidal Sassoon elämästä kertovan elokuvan. Sain kutsun tilaisuuteen, josta en oikein tiennyt mitä odottaa. Arvelin tuloillaan olevan pienen mainospätkän tai lyhytelokuvan, ja pohdimme uuden tuttavuuden kanssa, pitäisikö meidän tietää, mitä tuotteita Vidal Sassoon valmistaa. Yllätykseksi Ravintola Adamsissa oli luvassa täyttä elokuvatunnelmaa, hauskoja purtavia, kekseliäitä drinkkejä ja tietenkin popcornia. Niin ja täyspitkä elokuva, josta selvittyäni tunsin pientä nolotusta, kuten minkä tahansa sankarillisen dokumenttielokuvan jälkeen. Kyllähän nyt olisi pitänyt tietää kuka Vidal Sassoon on.

Vaikka henkilödokumenteilla monesti on tapana kuorruttaa, tarinan sankari kasvaa vaikeuksien kautta voittoon ja vähemmän mairittelevammatkin ominaisuudet unohtuvat läheisten muisteluissa tai muotoutuvat hauskoiksi persoonallisiksi piirteiksi, niin silti, nautin kyllä Vidalin puoleentoista tuntiin tiivistetystä elämäntarinasta. Elokuva tempaisi mukaansa ja viihdytti, herätti kiinnostuksen ja inspiroi. Kokonaisuus oli hyvin tehty ja se tärkein, nyt en enää mieti miksi Vidal Sassoon kuulostaa tutulta, vaan pysähdyn pohtimaan, miten omalla alallaan (ja ehkä jopa enemmän) uraa uurtanut henkilö onkaan kyseessä, ja voi että, millaisen elämän elänyt! Vidalin elämä jäi pyörimään mieleen, ja vaikka kotona syvä väsymys painoikin hartioita, pyöri mielessä arkkitehtuuriset leikkaukset ja vallankumoukselliset kampaukset.

Uni oli syvä ja raskas, niin painava, etten tiedä mitä aamulla tapahtui. Yleensä olen täsmällinen, ajoissakin, mutta tänä aamuna jokin meni vikaan niin, että löysin itseni myöhästymästä tärkeästä tunnin mittaisesta aamupalaverista 40 minuutilla. Johan hävetti. Eikä päivä muutenkaan oikein käynnistynyt, unohdin avaimeni, kadotin koruni ja masentuneena unohduin tujottamaan peilistä hyvin väsyneen näköistä hahmoa. Tämä syksy ei ole kohdellut minua silkkihansikkain. Onneksi huomenna on perjantai. Viikonloppu ja laiskat aamut tulevat niin tarpeeseen.

 tekoturkis 22tekoturkis 6Jakku: Zara / Housut: Mango / Neule: EasyWear / Kengät: Buffalo / Karvakaulus: Zara / Laukku: Gianni Chiarini

Katso myös nämä

7 comments

Vastaa

Voi ei, toi on niin tuttua! Jonain aamuina aika vain katoaa, ilman että itsellä on mitään käsitystä mihin sen on kuluttanut… No, onneksi huomenna on perjantai. (ja mä olen kyllä sitä mieltä, että aamupalaverit pitäisi kieltää lailla – kutsuja ei hyväksytä ennen CET 10 alkaviin paltsuihin :D )

Vastaa

No niinpä! Aamukahdeksalta alkavat palaverit ovat kyllä paholaisesta, ja tällaiselle pitkän työmatkan omaavalle aamu-uniselle todella kammotus :( Onneksi niitä ei ole paljoa, mutta ei ilmeisesti kuitenkaan riittävän usein, jottei kävisi näin! :)

Vastaa

Aaargh, kahdeksalta – mä vasta heräsin siihen aikaan tänään ja olo oli kuin haudasta heränneellä… Mulle kun nuo kympiltä alkavatkin paltsut on liian aikaisin. Eikä mulla ole edes pitkä työmatka – nyt tuli melkein huono omatunto, taidan olla kyllä ihan superaamu-uninen. :)

Vastaa

Voi apua mitä luksusta! Mä en ikinä arkisin saa nukkua niin pitkään, ja se on aamu-uniselle pieni kuolema joka ikinen arkiaamu (siksi en todella toivo niitä aamupalavereita!! Sen siitä saa kun on melkein tunnin työmatka. :/ Voih, niin kadehdin niitä, jotka pääsevät töihin yhdellä kulkuneuvolla, ovelta ovelle tai muuten vain nopeasti ja helposti. :)

Vastaa

Voinko saada ton asun? Se on mielettömän upea. Upein mitä olen täälä nähnyt!

Vastaa

Ooh, olen otettu!! Ihan mahtava kuulla, että tykkäät! :)

Ilahduta kommentilla!

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.