Kahlasin kuvakansiota etsien ihan muuta kuvaa, ihan toista postausta varten, mutta siinä kuvahistoriaa plaratessa katseeni jumittui tähän ja postauksen teema vaihtui lennosta.

Kuva ei pysäyttänyt siksi, että se olisi erityisen hyvä tai edes hieno, mutta kyseinen päivä oli käännekohta.

turengin-asema-1

Matkasin Anskun luokse Turenkiin. Kolea joulukuinen päivä, mutta kaunis kuulas aurinko siivitti matkaa hetken ennen kuin vaipui horisonttiin. Mieli oli laahannut maata, pää työstänyt liikaakin asioita. Siinä teekupin ääressä istuessa hain vielä rohkeutta, tiesin mitä täytyy, mutta kaikki pelotti. Omilleen muutto. Tasaisesta arjesta toisen ihmisen kanssa luopuminen. Epävarmuuden valitseminen. Smalla ymmärsin, etten saa potkittua pois mielessä kytenyttä oloa, parisuhteen oli vaihduttava arkeen yksin.

Se kohtaaminen antoi voimaa. Kotimatkalla pysähdyin äidin luokse. Nojasin olkapäähän, itkin ja kerroin, mitä tulee tapahtumaan. Toisen kerran ääneen sanottu. Kolmas kerta oli kotona sohvalla kermanväristä seinää katsoessa. Miten vaikea ne sanat olikaan valita. Sanat, jotka rikkovat toisen ja tavallaan myös minut. Sanat, jotka pakottavat arjen muuttumaan isosti. Eivät ne kuitenkaan olleet yllätys, pikemminkin sinetti.

Ja hitto, millainen lähestulkoon vuosi onkaan ollut sen jälkeen! Aika menee hullua vauhtia, mutta silti tähän ajanjaksoon on mahtunut ihan älyttömästi kaikkea. Millainen tunneskaala, millainen kokemusten kirjo!

Läheiset ovat kysyneet kaipaanko entistäni, ja totta hemmetissä kaipaan. Ihana ihminen, jonka kanssa olen tehnyt ja kokenut paljon, tietysti kaipaan. Mutta näin jälkeen päin katsottuna se oli väistämätöntä, olen tarvinnut tätä aikaa kasvaakseni vähän lisää.

Uudenvuoden aattona allekirjoitin vuokrasopimuksen uudesta asunnosta. En yhtään varmana, mutta siitä huolimatta eteenpäin menossa. Sinä iltana itkin vanhassa kodissa yksin rakettien paukkuessa. Asiat olivat työstyneet pitkään, mutta lopulta kuitenkin kaikki tapahtui nopeasti. Mutta hetket ennen muutoksia ovat vaikeimpia, sen jälkeen ihminen sopeutuu nopeasti. Sen jälkeen näkee uudet mahdollisuudet. Hetki sitten vielä outo ja uusi onkin yhtäkkiä arkea ja mennyt tuntuu kaukaiselta.

Sen jälkeen ystävyyssuhteeni ovat syventyneet, olen oppinut uusia asioita itsestäni. Olen itkenyt yksinäisyyttä ja syttynyt uudelle kosketukselle. Nauttinut ja fiilistellyt. Vaihtanut työtä. Tehnyt valintoja. Kohdannut vastoinkäymisiä ja todennut, että pärjään yksin. Kaivannut, halunnut, nauttinut, nauranut. Ollut ja elänyt uudella tapaa.

Mitäköhän ensi vuosi tuo tullessaan? Millaisia kohtaamisia? Elämä on kummallista, mutta aika ihanaa kun vain uskaltaa tehdä valintoja epävarmuudesta huolimatta, sillä epävarmuus on olemassa aina ja asiat jäävät kehittymättä ja kasvamatta jos siihen jää jumiin. Jos ei uskalla kokeilla erilaisia asioita. Siitä aion pitää kiinni myös tulevana vuotena, uskalluksesta olla epävarma ja kulkea kohti uutta siitä huolimatta. Plus tämän vuoden viimeisenä iltana en aio olla yksin, enkä todellakaan itke (paitsi ehkä ilosta).

Katso myös nämä

21 comments

Vastaa

Niinhän se on, että irti päästäminen on vaikeaa. Itselläni kesti monta vuotta lähteä toimimattomasta suhteesta. Ei siksi, etten olisi pärjännyt yksin, vaan siksi että pelkäsin muutosta. En ole kuitenkaan kertaakaan katunut päätöstäni, päinvastoin! Sen myötä löysin myös rinnalleni avomieheni ja sain juuri sellaisen parisuhteen kuin halusinkin. Toki kasvoin myös ihmisenä taas piirun verran.

Olet tehnyt elämässäsi rohkeasti päätöksiä ja valintoja. Moni ei välttämättä pystyisi samaan. Olen varma siitä, että sinäkin löydät vielä uuden ihmisen rinnallesi. :)

Vastaa

Muutos on aina pelottavaa, siksi ihailenkin suuresti ihmisiä, jotka uskaltavat siitä huolimatta tehdä muutoksia eivätkä jää helppoudessa kiinni tuttuun ja turvalliseen, vaikka se ei tyydyttäisikään. Ihan mahtavaa, että olet uskaltanut lähteä ja sitä kautta löytänyt <3

Vastaa

Niin hieno postaus, että tää täytyy laittaa jakoon. Kunpa ihmiset uskaltaisivat enemmän.

Vastaa

Oi, kiitos <3

Vastaa

<3

Vastaa

<3

Vastaa

Ihana postaus <3 Ja niin tuttuakin!

Vastaa

Oi, kiitti <3

Vastaa

Ihana teksti! Onneksi uskalsit kuunnella sydäntäsi.

Vastaa

Voi kiitos ihanasta kommentistasi <3

Vastaa

Ihanan paljas ja avoin teksti. Eiköhän loppuvuosi tuo lisää kaikkea ihanaa! :)

Vastaa

Kiitos ihana <3

Vastaa

<3
Viimeinen vuosi juuri noista edellissyksyn päivistä näihin päiviin on kyllä mennyt nopeasti ja tapahtumien täyteisesti… Voisi melkein toivoa, että ihan joka vuosi ei tapahtuisi ihan näin paljon asioita itse kullekin, jos vaikka väliin osuisi joskus joku hieman rauhallisempikin :)

Vastaa

Totta! Suurella mielenkiinnolla ja pienellä jännityksellä odottelen, mitä ensi vuosi tuokaan tullessaan! :)

Vastaa

Itse tein samanlaisen ratkaisun yli 30 vuotta sitten – ja hyvin samanlaisilla fiiliksillä. Elämä kantaa ja on uskallettava lentää; muuten elää kahleissa. Ja siihen ei ihmistä ole tarkoitettu. Vaikka välillä sattuukin ❤️

Vastaa

Niin totta! <3 Elämä kantaa ja on vain uskallettava luottaa siihen, omaan kykyyn selviytyä ja löytää ratkaisuja uusissa tilanteissa :)

Vastaa

Tämä teksti oli kuin suoraan omasta suustani. Päätös luopua tutusta ja turvallisesta ihan ok elämästä toisen kanssa. Juuri kun aloin päästä jaloilleni ja sinuksi itseni kanssa puoli vuotta yksin asumisen jälkeen Suomessa, kohtalo puuttui peliin ja antoi tilaisuiden muuttaa ulkomaille, josta en ollut osannut vuotta aikaisemmin uneksiakaan.. =) Nyt etsin uudelleen itseäni uuden työn, kielen ja maan ja uusien ystävien keskellä. Elämä ei todellakaan ole helpoimmasta päästä, mutta nautin todella joka hetkestä =) Tämä vuosi on todella ollut tunteikas ja tunneskaala on suuri, laidasta laitaan. Mutta ero päätöstä en ole katunut kertaakaan vaikka toista välillä onkin ikävä. Onneksi olemme pysyneet ystävinä =)

Vastaa

Elämässä hassua ja ihanaa on juuri se, että ei tiedä mitä vastaan tulee – mutta paljon mahdollisuuksia jäisi välistä jos ei uskaltaisi liikkua ulos tutusta ja turvallisesta ja katsoa rohkeasti eteenpäin! Niinjännittävältä kuulostaa uusi vaiheesi, voin vain kuvitella, millainen elämänkokemus se kaikenkaikkiaan on. Puhumattakaan, että minne kaikkialle se vielä johtaa! :)

Sama juttu, itsellä niin iso asia on, että olemme entisen kanssa edelleen ystäviä. Olisi kamalaa menettää hieno ihminen kokonaan!

Vastaa

Hienoa elämän ”puntarointia” ! Tsemppiä jatkoon!

Vastaa

Kiitos kovasti! :)

Vastaa

Tein saman kuin sinä, uskalsin hypätä tuntemattomaan. Istuin myös sohvalla, katsoen valkoiseen seinään ja kakistaen sen ulos kesken mainoskatkon. Kaikki tämä tapahtui myös samaan aikaan kuin sinulla, viettäen vuoden viimeisen illan itkien kotona.
Vaikka ahdistus sisällä, muuttui helpotukseksi, niin helppoa se ei ollut.
Ikävä toista ihmistä, tottumus toisen läheisyyteen, Itsesyytökset, jossitellut ja epäröinti, joidenkin läheisten ihmettelyt kun eihän suhteessa nyt mikään pielessä ollut?! Hm, mutta ihan kiva ei riitä. Ajan kanssa, viimeistään, sitä arvostaa omaa intuitiota ja uskallusta tehdä vaikeitakin päätöksiä tavoitellakseen omaa onnellisuutta.

Leave a Reply to Anna-Maria Cancel Reply

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.