Vanha tuttava palasi tänä syksynä elämään ihan huomaamatta pitkän poissaolon jälkeen, nimittäin hiuskriisi. Tai noh, kriisi lienee tässä kohtaa vähän turhan ponnekas sana, mutta ylipäätään sellainen tyytymättömyys ja kaipuu johonkin vielä määrittelemättömään uuteen. Tänä syksynä huonoja hiuspäiviä on yhtäkkiä tipahtanut arkeen vähän turhan usein. Olin jo varaamassa kampaaja muutama viikko sitten, mutta viime kerralta tutun kampaajan kalenteri näytti niin pitkää väliä tyhjää, että luovutin ja asia jäi roikkumaan. Ja oikeastaan, en edes tiedä mitä hiuksille haluaisin.

Pidän tosi paljon luonnollisesta lookista ja ennen kaikkea vaivattomuudesta. En edelleenkään jaksa juosta kampaajalla montaa kertaa vuodessa enkä liioin ajatella juurikasvua. Mutta samaan aikaan nykyiset hiukset tuntuvat vain kamalan tylsille ja jotenkin huonolla tapaa huolittelemattomille. Heikkoina hetkinä olen miettinyt, että pitäisikö ne värjätä jopa tummempaan suuntaan, vaikka keskiruskeiksi. Toisena päivänä olen miettinyt vaaleita tai moniväriraitoja ja kolmantena ihan vain hiusten malliin leikkaamista. Sitten lopulta en kuitenkaan tiedä, ja siksi kampaajan varaaminen on vain jäänyt.

Kai ajattelen, että pitäisi ennakkoon tietää edes vähän mitä haluaa, vaikka toisaalta, kai ammattilaisella voisi olla hyviä ideoita ja muutenkin ulkopuolinen tarkastelisi asiaa uusin silmin, itse kun saattaa olla liian jumittunut peilikuvan näkemiseen tietyllä tapaa. Mutta ehkä ennen kaikkea pelkään nopeita päätöksiä ulkonäköön vaikuttavissa asioissa. Kun hiusten kasvattaminen tähän tilaan on vienyt niin hirveän kauan, en ole valmis nopeisiin radikaaleihin muutoksiin, mutta kevyt tai asteittainen päivitys olisi suotavaa.

Sattumalta viime viikolla eteen pomppasi tämä ylempi kuva kahden ja puolen vuoden takaa. Miten vaaleat hiukseni vielä tuolloin olivatkaan! Mutta vain päältä, silloin nimittäin jo pedattiin oman värin takaisin kasvua ja alta hiukset kasvoivat luonnollista sävyään takaisin. Mutta olihan tuo yleisilme ihan toista kuin nykyään. Jotenkin se tuntuu tänä päivänä vieraalle, vaikka samaan aikaan miellän itseni edelleen vaaleaksi, vaikka peilikuva kertookin muuta.

Sitten jäin katsomaan Rooman reissun kuvia. En yhtään pidä siitä, miten tylsiltä hiukseni näyttävät ja nyt oma hieman punertavaan taittuva värini on alkanut ärsyttämään. Kaipaan viileä ja kehyksiä kasvoille. Erottumista likaisesta hiekkatiestä. Nämä Rooman kuvat saivat turhautumaan niin, että viime viikolla tartuin keittiösaksiin ja nappasin latvoista palat pois. Tosi fiksua, mutta tulipahan tehtyä.

Se kyllä auttoi vähän, vaikka ammattilainen varmaan tukehtuu järkytykseen tästä tiedosta. Toki ymmärrän, että kuvien hiuksiin vaikutti jatkuva tihkusade, joka on pörhistänyt kokonaisuutta, mutta silti, ei tuo nyt niin kaukana jokapäiväisestä ilmeestäni ole. Todellinen sävy lienee lähempänä tuota alemman kuvan väriä, vaikka vaihteleekin tosi paljon valaistuksen ja hopeatuotteiden käyttöasteen mukaan – joissain kuvissa näytän edelleen yllättävän vaalealle, joissain lähes ruskeahiuksiselle.

Hiukset ovat siis erittäin ajankohtainen aihe, enkä ymmärrä, miten voin nyt olla näin ulalla siitä, mihin suuntaan niiden freesauksen kanssa oikeastaan haluaisin mennä.

Olen kysellyt läheisiltä, mutta vastaukset ovat jääneet etäisiksi. Oikein kukaan ei osaa tai halua ottaa kantaa. ”Nehän on ihan hyvät noin”, on tyypillisin vastaus. Ehkä ovatkin, mutta en silti pääse yli ja ympäri siitä, että itse kaipaan jotain pientä uutta, vähän vanhan päivittämistä parempaan. Ei siis isoja muutoksia, vain sitä jotain.

Otan mielelläni vastaan ideoita ja inspiraatiota jos teidän lukijoiden joukosta sellaista kumpuaa!

Katso myös nämä

18 comments

Vastaa

Minusta ei ehkä ole kaivattua apua, koska mielestäni luonnolliset hiuksesi ovat kauniimmat, elinvoimaisemman näköiset ja korostaa kasvosi piirteitä enemmän edukseen. Kannustan kuitenkin muotoon leikkaamista, jo yksistään se tekee ihmeitä ja jos vielä senkin jälkeen kaipaat lisää, niin varaat uuden ajan kampaajalle. Tsemppiä hiuskriisiin!

Vastaa

Kiitos kovasti kommentistasi ja kiva kuulla, että nykyinen sävy toimii!

Itsekin tykkään ehdottomasti luonnollisesta sävystä ja sen haluankin säilyttää, mutta samalla huomaan, että se tyytyväisyys, joka pitkään vallitsi on nyt kärsinyt. Eli jokin häiritsee itseä, mutten ihan tarkalleen osoittaa, että mikä kohta. Ja samalla on myös sellainen olo, että miksei varovaisesti kokeilisi jotain, vaikka sitten sitä, että sävyttäisi latvat ihan omaan sävyyn. Toisaalta taas tiedän, että muutama aurinkoraitakin tekee ihmeitä ja mietin, ovatko ne sitten kuitenkin sitä, mitä kaipaan. Hankalaa! Voisipa testata eri juttuja ja päättää vasta sitten! :)

Viimeksi kun kävin kampaajalla, jäi sellainen olo, että vähän näkyvämpääkin olisi voinut tehdä ja nyt en haluaisi lähteä samalla ololla, siis sillä, että menen kampaajalle, maksan itseni kipeäksi ja lopputulos näyttää pitkälle samalta kuin mennessä :) Mutta todella, tuo hiusten freesaus leikkaamalla tekee jo paljon, ikään kuin siistii kokonaisuutta ja häivyttää peikkofiilistä!

Vastaa

Niin sama olo! Viimeksi 7 kk sitten laiptettu raitoja ja leikattu. Kriisin vallassa menin varaamaan huomiseksi ajan ja en tiiä yhtään mitä tehtäisi. Jotai muutosta kaipaa jo taas. Enempi raitaa vai tummaks, ja oon hartaudella kasvattanut tukkaa vuoden…niin mitä pituudelle?

Vastaa

Kuulostaapa todella tutulle! Mullakin on ollut päiviä, jolloin olisin ollut valmis menemään kampaajalle vaikka heti, mutta jostain syystä kaikki ne mitä katson, on käsittämättömän pitkälle varattuja, joten se siitä extemporeaalisuudesta :D Samaan aikaan ei haluaisi turmella hyvää kasvatustyötä, mutta samalla kaipaa jotain uutta. Äh, hankalaa!

Mutta toivottavasti kampaajallasi on hyviä ideoita ja saatte aikaan jotain kivaa ja piristävää! :)

Vastaa

Ootko kokeillut otsahiuksia? Mun mielestä sulle sopis myös pitkä polkka, niin että latvat ei makaisi hartioilla mutta tämä ilman otsatukkaa. Lisäks freesaisin juurikasvua vaaleilla raidoilla. Vaaleeseen sopii juurikasvu mutta tummemmassa tukassa juurikasvu harvoin näyttää hyvältä ja lopputulos voi olla värikierre. Kinkkisiä nää hiusjutut kun lopputulos ei oo ikinä pysyvä. :)

Vastaa

Kiitos kommentista, kiva kuulla mitä idiksiä muilla herää! :) Vaaleat raidat ovat tosiaan hyvä ja sellainen takuuvarma idea, jonka puoleen on helppo kallistua. Toisaalta taas houkuttelee mahdollisuus kokeilla kerrankin jotain muuta iänikuisen vaalean sijaan (vaikka toisaalta, todennäköisimmin silti kallistun siihen, heh). Ja tuo on niin hyvä pointti, että vaaleassa raidassa juurikasvu on helpompi kuin tummassa, ja sopisi juurikin tuohon toiveeseeni helppoudesta.

Otsis mulla on ollut lapsena, ja se näytti silloin varsin kammottavalle (joskin olihan tuolloin kasvojen piirteetkin vielä ihan toista). Kyselen sitä silloin tällöin kampaajalta, mutta toistaiseksi kaikki ovat sanoneet, etteivät lähtisi siihen päälakeni ollessa melko korkea, mutta otsan matala, jolloin leveähköt kasvoni madaltuvat entisestään ja hiukset muuttuvat hallitsevimmiksi. Ymmärrän perustelun (erityisesti kun katsoo lapsuuskuvia), mutta en kiellä, ettenkö silti itsekin pohtisi asiaa! Pitäisi varmaan olla sellainen irto-otsis testattavaksi niin näkisi ennen kuin menee leikkaamaan :D

Vastaa

Kaikella ystävyydellä, mutta ne nyt on vain hiukset! Leikkaa pois, jos käyvät hermoille, tai värjää vaikka sinisiksi -hiukset kun kasvavat kyllä takaisin. Mutta minusta tuosta tekstistä ei kuulla mikään muu kuin tyytymättömyys elämään yleensä. Et sinä hiuksiisi ole kyllästynyt, vaan johonkin muuhun. Onko sulla adhd, kun et tunnu osaavan olla koskaan tyytyväinen, vaikka sulla on asiat ihan helvetin hyvin?

Vastaa

Taidankin siis suosiolla vaihtaa kampaajan terapeuttiin! Hitsit, miten en olekaan tajunnut, että hiusten leikkauksen tarve ratkeaa terapialla :)

Vastaa

Hei! Samaa mieltä kuin alun aikaisempi viestittelijä, että leikkaa pitkä polkka. Mitta hartialinjan ja leuan välimaastoon niin, etteivät hiukset makaa hartioilla vaan liikkuvat luonnollisesti. Saat silti tässä mitassa ne pidettyä kiinni jos on tarvetta. Pitkä polkka on tyylikäs, sitä voi kihartaa laineiksi, suoristaa tai muotoilla miten tahtoo. Anna myös tuon kauniin oman värisi säilyä. Kun latvoista lähtee kunnolla pois, hiuksista tulee terveet, eikä sinun tarvitse tehdä niille värin suhteen mitään. – Ja hiukset kasvaa aina. Kunnon freesaus tekee niille aina välillä hyvää.

Vastaa

Kiitos vinkistä, kiva kuulla ulkopuolelta tarkastelevien ajatuksia! Leikattu malli varmasti toisinkin sitä ryhtiä ja freesiyttä, mitä tästä mitasta kieltämättä puuttuu :) Luulen, että tuskallisen pitkältä tuntuneen kasvatusprosessin jälkeen pitkä polkka on vielä turhan radikaalia itselle, mutta alan kallistua kyllä siinä samaan, että rohkeus lyhentää latvaa voisi tehdä yleisilmeelle ihmeitä! :)

Vastaa

Minusta tuo ensimmäisen kuvan vaalea sopii sinulle törkeän hyvin (tosin kaikki mielestäni sopii). Ymmärrän tuon kriiseilyn täysin. Kävin viime kuussa uudella kampaajalla. Vakkarille on matkaa, joten ajattelin kokeilla uutta. Kampaaja oli todella hyvä, mutta ajatuksemme hiussävystä eivät osuneet ollenkaan yksiin, joten menen tammikuussaa vakkarilleni taas. Olen ollut lapsena todella vaalea ja miellän itseni aina blondiksi. Liian vaalea ei enää sovi ihon sävyyn, mutta ei kyllä oma värikään (vie kaiken värin kasvoilta). Battle is real and constant :D

Kommentoijalle Joku muu. Sinulla ehkä on elämässä vain ”oikeita ja aitoja” kriisejä. Meillä muilla tavallisilla kuolevaisilla on ihan pienempiäkin.

Vastaa

Kiitos tuhannesti kommentista! Ja onpa kiva kuulla, että vaalea sopii – musta tuntuu, että niin moni liputtaa luonnollisen värin puolesta, mutta on myönnettävä, että puolet itsestä kaipaa vaaleampaa ilmettä. Rakastan nykyisen värin helppohoitoisuutta, mutta selvästi vaaleammassa oli jotain hyvin omalle tuntuvaa, vaikkakaan en kaipaa jatkuvaa kampaajalla juoksemista ja sävyn ylläpitoa :)

Ja äh, niin tiedän tuon elämän pienen taistelun ;) Musta tuntuu, että heti kun sävy alkaa taittua lämpimämmäksi, hehku ihosta katoaa ja vastaavasti tulee taas esiin kun saan taitettua viileään. Se voi olla vain oman mielen kuvitelmaa, mutta oli tai ei, sillä tunteella on kuitenkin sen verran merkitystä, että mielellään valitsee sen paremmalta tuntuvan :)

Vastaa

Nyt on pakko kommentoida, koska itsellä on ollut ihan sama kriisi ja hyvin samanlaiset hiukset! Minulla on myös luonnonvaaleat (lue: maantienharmaat) erittäin pitkät hiukset ja olin useita vuosia hiustenvärjäyskierteessä, josta päädyin samaan ratkaisuun kuin sinä, eli kasvatin oman värin takaisin. Ensin nautin myös luonnollisuudesta, mutta ajan myötä alkoi häiritä luonnollisessa hiuksessa voimakkaammin esille tuleva kihartuvuus sekä se harmaus. Viime keväänä päätin laittaa vaaleita raitoja ja se oli paras päätös ikinä! Ilme raikastui, mutta tyyli on edelleen luonnollinen. Nyt näyttää siltä, että raidat kerran vuodessa ovat riittävät raikastamaan ilmeen. Eli sitä suosittelen sinullekin :) Ja pitkät hiukset sopivat sinulle ehdottomasti, ovat naiselliset ja kauniit, eli leikatessa riittää kuivien latvojen tasaus.

Vastaa

Kuulostaapa t-o-d-e-l-l-a tutulle, ihan kuin omasta näppäimistöstä! :) Tosi kiva siis kuulla kokemuksia, että mikä on auttanut tuohon heränneeseen tunteeseen. Kevyet raidat voivat kyllä tehdä ihmeitä, ja ovat samalla sellainen turvallinen ratkaisu, joka ei tuhoa kasvatusprosessia. Sain viimein varattua kampaajan ja koko ajan alkaa hahmotua paremmin, mitä tehdä, ja luulen, että päädyn tuohon samaan, muutama vaalea raita päälle ja latvojen selkeä siistiminen niin, että hiukset kuitenkin säilyvät pitkinä, mutta saavat vähän ryhtiä.

Kiitos tuhannesti kommentista ja sen tuomasta vahvistuksesta heränneille hiusajatuksille! :)

Vastaa

Moi! Oman värin kasvattaminen on ollut pitkä prosessi. Sanoisin, että älä ainakaan vielä värjää vaan leikkaa ensin ja mieti, haluatko edelleen muuttaa sävyä. Itsellänikin on ollut pitkät hiukset, ja kaivattua vaihtelua tuonut mallin vaihtelu. Vähänkin lyhyempi malli voi tuntua raikkaalta ja ryhdikkäältä! Pituus on helpompaa kasvattaa takaisin kuin väri. Korkeintaan vaikka pari raitaa ihan kasvojen viereen? 😊

Vastaa

Olet kyllä niin oikeassa tuosta, että näin pitkää prosessia ei kannata tuhota kertaheitolla! Ja olen samaa mieltä, haluan sellaisen vaihtoehdon, josta pääsee nopeasti tarvittaessa palaamaan tähän tilaan takaisin, eli joko värjäämäällä noita jo värjättyjä osioita (eli latvoja) tai tekemällä helposti ulos kasvatettavia raitoja kasvojen lähelle. Tai sitten leikkaamalla sen verran, ettei kasvu takaisin vie kohtuuttoman pitkää aikaa. Alankin melkein kallistua tuohon vähän rohkeampaan leikkaamiseen. Olin ensin ajatellut lähinnä värimuutosta, mutta tässä asiaa työstettyäni tuntuu siltä, että latvasta voisikin selkeästi napata pois (niin, että hiukset jäävät kuitenkin pitkiksi, mutta ryhtiä tulee lisää). Mutta muutama raita ei ole yhtään huono ajatus sekään! :)

Kiitos kovasti kommenteista! :)

Vastaa

Heippa! Minustakin luonnollinen hiusvärisi on kaunis ja kehystää kasvojasi paremmin kuin parin vuoden takainen vaalennus. Jos kuitenkin kaipaat uutta väriä, jokin strawberry blonde -sävy voisi sopia sinulle hienosti. Komppaan edellisiä myös siinä, että pitkä polkka toimii aina! :)

Vastaa

Kiva kuulla! Mulla itse asiassa löytyy sellainen pesussa pois kuluva mansikkainen sävynaamio, mitä olen monesti meinannut kokeilla (joskin nyt vaalea on jo niin pois kulunut, että tuskin enää edes kunnolla tarttuisi), mutten koskaan uskaltanut :) Mutta ei lainkaan hullumpi vaihtoehto sillain maltillisesti sävytettynä!

Leave a Reply to Lydia Cancel Reply

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.