Viikonloppu on ollut todella täynnä ohjelmaa, minkä myötä kroppa on vielä vähän väsynyt ja mieli seilaa muissa maisemissa. Samaan aikaan kotona huutaa kaikki keskeneräinen työhön tarttumista ja ulkona paistaa aurinko niin, että tunnen pienen pistoksen siitä, että olen sisällä. Ikkunassa pörrää ampiainen ja kevyessä tuulessa keinuvat kukkaloistoon heränneet sisäpihan puut näyttävät juuri nyt aivan erityisen kauniilta. Tänään kuitenkin kotityöt ovat vieneet voiton, kuten muutenkin viime aikoina. Olen katsellut tätä muuton jälkeistä epäjärjestystä niin kauan, että nyt on iskenyt joku ihmeellinen pakko saada kaikki ihan heti just nyt kuntoon. Alkukevät meni kodinlaiton osalta ja vähän kaiken muunkin suhteen hitaanlaisesti, ensin toipuessa viime vuodesta ja sitten totutellessa uuteen rytmiin. Näköjään käyn aurinkoenergialla, sillä olen viime aikoina saanutkin paljon aikaan, mutta samalla tuntuu, etten kuitenkaan (omasta mielestä) riittävästi kotiin käytettyyn aikaan nähden.

Samaan aikaan kihisen mielessäni kun olen päivän imuroinut, istuttanut, lajitellut, järjestänyt, tiskannut ja mitä milloinkin (enkä muuten ikinä olisi osannut arvata, että nämä kaikki tuntuvat ihan kokopäivän vieviltä jutuilta, joko se kertoo minun epäjärjestelmällisyydestä, meidän tavaramäärästä tai sitten ihan vain lähtötilanteen kaameudesta) ja mies saapuu töistä ja purkaa ostoksensa keskelle lattiaa jättäen pussit ja paperit siihen, tai muuten vain ei huomaa päivän aikana tapahtunutta muutosta. Naurattaa, sillä enhän minä yleensä tällaisiin jaksa kiinnittää huomiota, olenhan itsekin tosi suurpiirteinen. Ehkä ongelmana onkin se, että todella inhoan siivoamista, niinpä kun vaivalla ja hammasta purren on pakottanut itsensä saamaan jotain aikaan ja viemään muutosta eteenpäin, vaikka mieluummin tekisi melkein mitä tahansa muuta, niin sitten pienikin takapakki tai välinpitämättömyys iskee voimakkaasti ja tuntuu hetkellisesti melkein mielenosoitukselta kotitöihin upotettua aikaa kohtaan. Siitäkin huolimatta, että itsekin hyvin tietää miten hölmöltä ja pieneltä se kuulostaa kokonaiskuvaan nähden, äkkiäkös minä ne seuraavana päivänä noukin sivuun. Jos en ole aiemmin näistä pingottanut, niin ehkei kannata nytkään aloittaa!

ruokailutila 14

Meillä on asetelma kotijuttujen osalta kokenut sen jälkeen ison muutoksen kun jättäydyin päivätöistä, käytännössä siis kotiaskareet ja erityisesti se siivous lankesivat kokonaan minulle ja se on toki vaatinut vähän totuttelua. Tietenkin ymmärrän sen hyvin, kun nyt olen enemmän kotona niin onhan se ihan luonnollista, että isompi osa näistä jutuista kasautuu harteilleni. Vastavuoroisesti kun taas mies hoitaa ruokaostoksia ja sen sellaista. Mutta myönnettävä kyllä on, että toimistoarki alkaa houkuttelemaan ja kuulostamaan eri leppoisalta jo ihan sillä ettei tarvitsisi yksin kuurata vessaa, siivota, tiskata tai viedä roskia. Tykkään olla kotona, mutten nauti puunaamisesta, asettelusta ja loputtomasta sisustamisesta. En siis todella ole kotirouvatyyppiä, en yhtään. Enkä voisi koskaan kuvitellakaan ihan tosissani jääväni ns.pitämään kotia yllä. Millään tapaa väheksymättä sitä, vaan juuri päinvastoin, sehän on vissiin yleensäkin varsin vähän kiitosta keräävää, mutta kuitenkin ihan jatkuvaa työtä! Heh, eikä meillä edes ole lapsia! Voi että, väitän etten tiedä mitään siitä, millaista lapsiperheen kotiarjen pyörittäminen on! Olen aina ihmetellyt, miten ihmiset siitä selviävät ja silmät lautasina kunnioituksesta kuunnellut aikatauluista, muistilistoista ja rutiineista. Mutta toisaalta ymmärrän, että ihminen myös sopeutuu nopeasti uusiin tilanteisiin ja toki, joillekin taas perhearki on se juttu, joka antaa virtaa muuhun elämään.

ruokapoyta 4

Kevään aikana olenkin oppinut sen, ettei minusta ole työskentelemään täysin kotoa käsin, vaikka itsenäisesti kyllä, mutta kotona painaa ne kotivelvollisuudet ja sitä tasapainoilee jatkuvasti pyykkipussin ja työjuttujen välillä. Samalla myös käsitys siitä, että haluan työskennellä omaehtoisesti ja itsenäisesti on vahvistunut, kuten myös se, että kaipaan sitä, että voin syventyä johonkin rauhassa ja innostua omalla painollani. Olenkin nauttinut tänä keväänä blogistani (tätä koti kuntoon -vaihetta lukuun ottamatta) ihan toisella tapaa ja parhaita hetkiä kevään aikana ovat ne, joissa pääsen läppärin kanssa kahvilaan ja olen siinä, minä ja ideat, eikä aikatauluja tai häiriötekijöitä ole. Tämä kevät on siis tehnyt todella monella tapaa hyvää, ja kuten itse toivoinkin, antanut uuden näkökulman tarkastella itseä ja toiveita tulevan suhteen.

Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.

Katso myös nämä

16 comments

Vastaa

Voi, kun kuullostaa tutulta! Itse olen myös kotona ja mies käy töissä, niin huusholli on tietenkin minun vastuulla, samoin ruoka jne. Tämä jatkuu, kun mies on lomalla, joten tavallaan minulla ei ole sitä ”vapaata” koskaan, paitsi silloin, jos lähdemme yhdessä johonkin, missä on valmiit ruuat ja majapaikka.

Mulla on taas hyvinkin perfektionistinen luonne, enkä voi sietää sotkua, vaikka en pidä siivoamisestakaan, niin se on pienempi paha kuin ahdistua likaisuudesta tai epäjärjestyksessä. Se saa mut täysin pois tolaltaan. Niinpä usein vedän sitä imuria perässä itkien, että saan hommat tehtyä. Voit kuvitella millainen kierre tuo on masentuneelle ihmiselle. Tosta saisi varmaan hyvän parodian. :D

Vastaa

Voi apua, anteeksi, nyt en voinut olla nauramatta tuolle viimeiselle mielikuvalle :D Vakava asia ja teidän, ei kyllä naurata yhtään siinä hetkessä, mutta kuten sanoit, jotain parodianomaisuuttahan siinä on! Tuo on kyllä niin kökköä, että sama linja jatkuu myös lomalla.

Meillä muutos oikeastaan tapahtui jo kun muutettiin tähän asuntoon, tavallaan niin kuin virallisesti yhteiseen kotiin. Muutin siis ensin miehen luokse, ja silloin itse laitoin huomattavasti vähemmän tikkua ristiin kodin siisteyden kanssa, mutta kun muutettiin tähän, mies ei ole tainnut yhtään kertaa kuurata kylppäriä, tampata mattoja tai mitä nyt vähän tiskoneen tyhjäämistä/täyttämistä vaativampaa onkaan. Toivon niin, että tästä työnjaosta ei tule pysyvää, sillä muuten tulen ihan varmasti hulluksi :D

Vastaa

Voi että, täällä on sitten ihan sun vastakohta, sillä mä tykkään siivota! Minua se rentouttaa… On kiva nähdä käsiensä tulos. On mulla sitten se inhokkikin: pihatyöt. Monesti valitan miehelle,että muutetaan kaupunkiin, mutta hän taas tykkää touhuta pihalla.

Ihana, kun olet palautunut ja relannut. Kyllä sitä kuule ehtii töissä käydä. Jos on mahdollisuus vetää vähän henkeä, se kannattaa tehdä.

Vastaa

Voi ei, olen niin kade! Mulla on ihan just päinvastoin, ne siivoushetket ovat ihan kaikkea muuta kuin rentouttavia – niin itselle kuin lähellä olevillekin :D Huokailen kauniiden sisustuskuvien perään ja ihailen ystävien ”sotkuisenakin” vimpan päälle olevia koteja, kun itse vaikka kauneudesta ja tilantunnusta nautinkin, elelen hyvin suurpiirteisesti ja välttelen siivoukseen ryhtymistä :)

No niinpä, olet tismalleen oikeassa! Tämä kevät on kyllä tehnyt niin hyvää, ettei voi muuta kuin olla onnellinen, että uskalsi hypätä tuntemattomaan. :)

Vastaa

Olen vähän samassa tilanteessa kuin sinä aiemmin, joten olisi kiva kuulla lisää, millaisia mietteitä ja suunnitelmia sinulla on ollut nyt näiden viime kuukausien aikana työelämää koskien. Itselläni on sellainen tilanne, että tämänhetkinen alani ei tunnu enää niin kiinnostavalta ja haluaisin myös jotakin joustoa työelämään (nyt vuorotyötä), jossa olisi mahdollisesti enemmän vapaa-aikaa ja aikaa toteuttaa itseään eri tavoilla. Olisi siis antoisaa kuulla, mitä sinä olet tulevaisuudessa ajatellut tehdä työelämän näkökulmasta :) Uusia näkökulmia ja mahdollisuuksia kun kaipaisin itsekin..

Vastaa

Kiitos kovasti toiveesta! Tämä on sellainen aihe, joka tuntuu kiinnostavan ja koskettavan monia, niinpä olisikin mukava jakaa omia mietteitä ja kokemuksia enemmän. Aihe onkin ollut mielessä koko ajan, mutta kaiken sanoiksi pukenemin on tuntunut yllättävän vaikealta – ehkä osin siksi, että omakin prosessi ja ajatustyö on vielä niin keskeneräistä :) Lupasinkin jo jossain kirjoitella kokemuksia ammatinvalintapsykologilla käynnistä, joten siitä ainakin tulossa ihan pian ja lupaan yrittää purkaa ruudulle myös vielä haparoivia ajatuksiani tulevasta :) Ymmärrän niin hyvin tuntemuksesi, juuri noita samojen asioiden perään itsekin hakailen!

Vastaa

Olipa hyvä teksti! Voi ja tunnistan niin itseni tästä kolmannesta kappaleesta. En ymmärrä miten jotkut äidit oikeasti hoitavat koko kodin ja lapset siihen päälle. En nauttisi, luulen.

Vastaa

Kiva kuulla! :) Heh, mulla on ihan sama juttu, taidan olla liian mukavuudenhaluinen ja laiska kotiarjen kokopäivätyöhön :D

Vastaa

Hehee, vois olla mun teksti. Paitsi, että meillä on ne lapset eikä nekään tykkää siivota. Mutta senpä takia meillä onkin aika kaaos, paitsi silloin kun tulee mittä täyteen ja apinanraivolla alan kerätä tavaroita lattialta, pöydiltä, joka paikasta, että mahtuu ees imuroimaan. Ei mikään rentouttava hetki kenellekään, mutta sitten eletään taas jonkun aikaa, kauniisti sanottuna, suurpiirteisesti :)

Mä jotenkin luulin, että tähän kodin pyörittämiseen, siivoamiseen ja ruoanlaittoon tottuis, mut ei siihen totu, ei vaan ole mun juttu, vaikka kotona viihdynkin ja suurin osa ajasta tulee kotona vietettyä.

Mutta kuulostipa hyvältä, että alkaa se oma suunta hahmottua :)

Vastaa

Voih, voin vain kuvitella! Mua on niin naurattanut, että miten kaksi aikuista ihmsitä voi sorkea näin käsittämättömän paljon, joten en edes uskalla ajatella millaista se olisi, jos samassa huushollissa olisi vielä lapsi(a) :D Jos nyt on siistiä ehkä kerran vuodessa, niin sitten ei olisi varmasti koskaan!

Kuulostaa myös tutulta tuo äkillinen pakko saada lattia näkyviin ja imuri esiin. Kestän kaaosta suhteellisen hyvin, mutta mitta saattaa tulla täyteen ihan yhtäkkiä ja sitten viskotaan tavaroita kaappiin ja laatikoihin, tai ihan mihin vaan, kunhan saa lattialle tilaa ja imurin esiin. :) Itsekin viihdyn niin hyvin kotona, mutta ristiriitaisesti tuo kotiarjen pyörittäminen ei innosta :)

Vastaa

Voi, minä niin kadehdin niitä joilla on aikaa olla kotona. :D Oma työ sisältää niin paljon matkustamista, että tuskinpa jää aikaa edes käydä kotona. Kotona tulee käytyä lähinnä pyörähtämässä ja pesemässä pyykit. Joskus ei kerkiä sitäkään ja vieraasta kaupungista etsitään sitten pesuloita. Täällä on toinen, joka harkitsee kovasti alan vaihtoa. Kävin myös itse ammattivalintapsykologilla ja sain todella paljo hyviä vinkkejä. Olen seurannut blogiasi alusta lähtien ja satut jotenkin aina olemaan samassa elämäntilanteessa kuin minä. Hassua :D Olen sun blogin kautta saanut inspiraatiota aloittaa oma blogi. Alun taapertelun jälkeen löytyi oman tapa blogata, ehkä myös oman ala löytyy. Tsemppiä kovasti sinulle.

Tuuhan joku päivä piipahtaa blogillani. :)
http://asunto46.blogspot.fi/

Vastaa

Voi, tiedän niin tunteen! Tämä onkin ollut ihan mieletöntä luksusta, kun nyt on saanut olla ihan ajan kanssa ja nauttia arjesta sekä päivistä kotona. Tätä ei varmasti ikinä olisi osannut arvostaa näin, jos ei olisi edeltänyt nuo työn ja kiireen täytteiset vuodet :)

Tosi kiva kuulla, että sait kanssa ammatinvalintapsykologilta vinkkejä! Mulla oli kanssa tosi hyvä kokemus ja vaikka ahaa -elämystä ei tullutkaan, sain tosi paljon konkreettista ajateltavaa ja työstettävää, niin ja toki ennen kaikkea uskoa siihen, että kyllä se oma juttu sieltä löytyy :)

Voi että, ihan mielettömän ihana kuulla! Olen todella otettu ja sanaton! Hih, mun täytyykin ihan heti mennä kurkkimaan blogiasi :)

Kiitos tästä ihanasta kommentistasi, toit iloa iltaani! <3

Vastaa

Kotityöt on enimmäkseen tylsiä- inhokki on pölyjen pyyhkiminen ja vaatteiden silitys. Kotitöihin saisi aikaa menemään vaikka kuinka paljon, joskus pitää vaan antaa olla, ei aina tarvi olla niin viimeisen päälle! :)

Vastaa

Voi kyllä, allekirjoitan ihan samat inhokit!! Siksi yritänkin hankkia niin paljon sellaista, mitä ei tarvitse silittää, mutta aina sitä silitettävää silti tuntuu löytyvän :) Totta, kotityöt on kyllä loputon urakka ja rento suhtautuminen pieneen epäjärestykseen on tosiaan ihan avainasemassa, muuten saisi kyllä työllistettyä itsensä kaikkeen pieneen aina kotona ollessaan! :)

Vastaa

Mä taas taidan olla aikamoinen kodinhengetär :) En varsinaisesti voi sanoa tykkääväni siivoamisesta, mutta meillä on aina siistiä. Ehkä joku koiranlelu saattaa lojua lattialla, mutta pääsääntöisesti sohvatyynyt on aina ojossa, kämppä puhdas ja vessat pesty. Asiaa auttaa kohta 17-vuotias tyttäremme, joka on oikea siivousfriikki! Hän ei voi sietää mitään likaisuutta tai sotkua ja siivoaa usein kotona ihan ilman erillistä pyyntöä – ai että miten toimiva juttu!! ;) Meillä siivotaan muutenkin tasapuolisesti, mies imuroi ja siivoaa keittiön siinä missä minäkin. Pyykkiä en anna hänen pestä, ihan vain vaatteiden turvallisuuden vuoksi:) Pihalla tykätään molemmat touhuta, ei tule koskaan lumenluonnista tai terassin öljyämisestä ongelmaa.

Mulla on aina ollut se periaate (myös lapsen suhteen), että me kaikki kolme asutetaan sitä samaa kotia – me kaikki silloin myös olemme velvollisia siitä kodista huolehtimaan. Meistä jokainen tekee päivän ajan töitä (vanhemmat töissä ja tytär lukiossa), joten ei yksi ihminen voi enää päivän päätteeksi olla vastuussa koko kodista, vaan sen täytyy jakaantua tasaisesti. Onneksi on toiminut tuo systeemi aina, en ikinä suostuisi yksin ylläpitämään kotia. Meillä on myös kaksi koiraa, joista huolehdimme kaikki yhdessä ulkoilutuksen ja ruoan antamisen suhteen. Hmm, nyt kuulostaa liian täydelliseltä, kyllä sitä naputusta aina jonkun suusta joskus kuuluu, mutta pääsääntöisesti homma pelittää ihan mallikkaasti!

PS: Olisi muuten kiva nähdä enemmän kuvia teidän kodista!! :)

Vastaa

Voi ihana, olen niin kateellinen! Olisipa meilläkin siistiä, edes useimmiten :) Toisaalta, siistinä pitäminen on varmaan hieman helpompaa kun ei anna koskaan mennä tiloja kaaokseen asti vaan ikään kuin pitää jatkuvasti pienin teoin siistiä ympäristöä yllä. Se vaatii vähemmän vaivaa kerralla (vaikka toki säännöllisesti ja usein), kun taas kaaokseksi kertynyt ympäristö ei ihan tuosta noin vain enää palaudukaan aiempaan muotoonsa ja nousee helposti kiireen keskellä kynnykseksi :)

Ja tuo on niin totta, yhteinen koti joten myös yhteinen panostus siihen. Säilyy tuolla tavalla myös sopu kun kaikki kantavat kortensa kekoon! Ihan mahtava kuullakin, että teillä kaikki ottavat osaa – sen pitäisi olla itsestään selvyys, mutta valitettavasti ei taida kaikkialla olla!

Kiva kuulla! Ehkä kotiakin näkyy jatkossa enemmän kun pikkhiljaa tavarat alkaa löytämään paikkansa ja siivouskärpäsen puraisemana siisteyskin alkaa hiipiä asuntoon! :)

Ilahduta kommentilla!

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.