Kolmatta remonttiviikkoa voinee kuvailla ensisijaisesti valintojen viikoksi, tai ehkä enemmän valintojen taustatyön viikoksi. havahduin siihen, että on pakko alkaa tekemään konkreettisia valintoja pintamateriaalien suhteen, sillä ne vaikuttavat myös valintoihin työmäärässä, ja ennakointi on avainasemassa niin toimitusaikojen kuin ammattilaisten varaamisen suhteen.
Kolmas remonttiviikko piti sisällään siis mm. seuraavaa:
1. Tutustuin intensiivisesti eri lattiamateriaaleihin. Edeltävällä viikolla tilasin kotiin näytteitä, mutta mikään ei kolahtanut riittävästi, joten oli jatkettava etsintöjä. Tosin materiaalien tunnustelu ja mallailu auttoi ymmärtämään niiden eroja. Aloin jo aiemmin kallistua siihen, että koska en saa perinteistä lautalattiaa, seuraavaksi paras vaihtoehto on laadukas parkettilattia. Selvittelin eroja kelluvan kiinnityksen ja liimauksen välillä tullen siihen tulokseen, että jälkimmäinen on lähimpänä toivomaani lopputulosta. Viestittelin puumateriaalimyyjän kanssa ja poikkesin Parkettilattiat Salmessa Pakilassa, jolle täytyy antaa täysi kymppi myymäläpalvelusta, sain valtavasti infoa ja ihanan vastaanoton.
2. Samalle viikolle osui myös remontin aloituskatselmus isännöintitoimiston puolesta ja se käytännössä tarkoitti sitä, että remontin pystyi konkreettisesti aloittamaan. Taloyhtiön puolesta on melkoisesti huomioitavia asioita, mutta yritän ajatella sen hyvänä asian, se vain tarkoittaa, että vanhalla arvotalolla on väliä ja tarkat speksit takaavat sen, että arvo kokonaisuutena säilyy.
3. Aloituskatselmuksen takapakki oli se, etten suoriltaan saanut lupaa keittiön viereisen väliseinän purkuun. Isännöitsijä halusi rakennesuunnittelijan arvion, niinpä tein etäkonsultaation, jonka tuloksena suunnittelija ei voinut antaa varmuutta sille, että ei olisi kantava. Niin kauan kuin varmuutta ei ole, turvallisuussyistä seinää on kohdeltava kuin se olisi kantava, mikä aiheutti ison päänvaivan siitä, miten jatkaa. Jättääkö vai purkaako.
4. Kun vihdoin sain vihreää valoa aloittamiselle, poistin ensitöikseni päähuoneesta laminaattilattiat ja listat. Myös parvi käytiin viikonloppuna hakemassa. Laitoin parven Toriin (samoin kuin eteisen kenkätelineen) viitteellä annetaan irrottajalle, ja yllättävää kyllä, sille olisi ollut useampiakin ottajia. Kävipä helposti eroon pääsy!
5. Havahduin siihen, että kylpyhuoneremonttia on alettava suunnitella jo samalla. Palasin Pinterestiin kylppäri-inspistä selamaan ja pyysin tarjouksen ystävän suosittelemasta kylppärifirmasta (josta tuli tarjous tänään, ja voin paljastaa, koko märkätilaremontin hinta ihan perusvalinnoilla oli suurin piirtein sama kuin koko remontille ajattelemani budjetti, joten ei, se ei missään tapauksessa ole valintani) saadakseni vähän perspektiiviä hinnoitteluun ja tarjontaan. En jaksa uskoa, että tässäkään päädyn valmiiseen pakettiin, mutta tutustuminen valikoimaan auttaa vertailussa ja ymmärtämään sen, että missä kohtaa voi säästää ja missä kannattaa panostaa.
6. Ylipäätään käytin paljon aikaa suunnittelutyöhön. Selvitin materiaalien eroja, mietin eteisratkaisua, tutkin kylpyhuonelaattoja ja kävin hakemassa lisää seinävärimalleja. Vähänlaisesti on vielä valintoja lyöty lukkoon, mutta tuntuu, että koko ajan olen lähempänä niitä, mikä tietenkin on tärkeintä.
5 comments
Mermar
Se näissä remonteissa on pahinta, että budjetti paukkuu, koska yllätyksiltä ei aina voi välttyä. Keittiö ja wc-ja pesutilat ovat ne kalleimmat jutut, maali ei niin paljoa maksa.
Tässäkin kohteessa menee uusiksi vielä kallis lattia ja eteinen kaappeineen ja varmasti seiniäkin pitää levyttää, ehkä putkitöitä ja sähkötöitäkin on tiedossa? Eli lähes koko asunto?
Kotitalousvähennys auttaa työsuorituksiin, mutta tarvikkeita ja kalusteita sekä kodinkoneita se ei koske. Omalla tekemisellä voi hieman vähentää työpanoksesta aiheutuvia kuluja.
Valinnoissa voi tehdä tietysti kompromisseja ja valita edullisempia vaihtoehtoja ainakin joissain kohdin, mutta niinkuin sanoit jostain syystä silmää miellyttää useinkin se kalliimpi vaihtoehto.
Anna-Maria
Kyllä, juurikin nuo yllärit on helposti se budjetin kannalta pahin juttu! Itse olen todennut, että isoin säästö on se, kun ei ota pakettina, vaan suunnittelee itse, ostaa työn ammattilaiselta ja haalii yksityiskohdat eri paikoista. Esimerkiksi tuon kylppäritarjouksen kohdalla laskin, että kun ostan elementit ja työn erikseen, hinta tulee olemaan ihan toista luokkaa. Ja työssä taas yksityis-/pienyrittäjien hyödyntäminen on sekä mieluisampaa että myös edullisempaa. Mutta tokikin remontti on jatkuvaa tasapainoilua siinä, mihin panostaa ja mistä pihistää, mutta tässä on vähän sama kuin matkailussa, vähän vaivaa näkemällä ja olemalla luova, voi säästää yllättävänkin paljon verrattuna vaikka pakettimatkaan :)
Mermar
Hyvä vertaus tuo pakettimatka. Mies kysyy joskus, miksei mennä pakettimatkalle, ettei tarvitse suunnitella ja säätää niin hirveästi. Ensinnäkin suunnitelu on melkein puoli matkaa ja mielestäni kivaa, lisäksi kokoamalla matkan itse säästää joskus jopa puolet (eli vaikkapa juurikin sen miehen osuuden). Varmasti myös remontissa pätee sama juttu.
Tiina
Hei,
Kysyisin seuraavaa: onko askeläänimittaus pakollinen tänä päivänä vanhoissa kertostaloissa? Ja kiitos, on kiinnostavaa seurata remonttiasi!
Anna-Maria
Moikka! Ihana kuulla, että remppajutut kiinnostaa :) En usko, että askeläänimittausvaatimus on mitenkään yleisesti vaadittu vanhoissa taloissa (joskin saattaa olla lisääntymään päin?), mutta omassa taloyhtiössä on kirjattu, että mikäli remontin yhteydessä vaihdetaan lattiamateriaalia mainittavasti (eli ei tarkoita laminaatin vaihtamista uuteen, vaan materiaalin vaihtamista selkeästi toiseen, esim puu laataksi, puu laminaatiksi, jne.) äänimittaukset pitää tehdä, jotta pystytään osoittamaan, ettei uusi materiaali ole akustiikaltaan huonompi (eli materiaali ei saisi päivittyä askeldesipeleiltään yhtään korkeammaksi). Huh, enpäs tiennyt tällaisesta aiemmin, joten aikamoinen säätö tällaisesta säännöstä!