Viime viikon voisi kiteyttää yhteen teemaan: kylpyhuone. Kylppärin purku aloitettiin ja samalla olen käyttänyt tolkuttomasti aikaa yrittäessäni löytää taloyhtiön spekseihin sopivia hanoja ja suihkuja, ja samalla miettinyt vaihtoehtoisia ratkaisuja sekä muita tilojen vaatimuksia. Kuinka paljon aikaa suunnittelu- ja selvitystyö voikaan viedä! Ja tiedänpähän nyt ihan tarpeettoman paljon sertifioinneista, liittännöistä, materiaaleista ja ääniluokista.

Vaikka mielessäni onkin ollut suht hyvä kuva siitä, mitä haluan, niin käytännön rajoitteet ovat puuttuneet peliin ja tehneet asioista vähän monimutkaisempia. Eikä pelkkä suunnittelutyö ole se, joka on aiheuttanut päänvaivaa. Samalla on täytynyt sumplia eri remonttivaiheiden toteutuksia, hintoja ja ylipäätään ammattilaisten työaikojen varauksia. On täytynyt miettiä, mitä kannattaa tehdä missäkin vaiheessa huomioiden sekä etenemisen että kustannukset, mikä sitten taas on vaatinut paljon kysymyksiä ja ylipäätään nykyisistä ja tulevista vaiheista kartalla oloa. Sitä on vähän niin kuin toiminut projektipäällikkönä ja suunnittelijana, mikä hetkittäin tuntuu melko paljolta. Toisaalta haluan olla remontissa iholla, joten myös omaa valintaa on olla paljon läsnä siinä ja vertailla valintoja huolella.

Sain viikolla näytteitä kylpyhuoneen ja wc:n tasoiksi Tulikiveltä ja niitä mallaillessa yritin tehdä päätöksiä linjoista. Samalla mitattiin keittiön taso työstöön ja vaikka viikkoa tuntuikin kylpyhuonepainotteiselta, mahtui siihen muutakin.

Olen maalannut asuntoa paloissa ja nyt sain myös olohuoneen nurkkaa ja koko väliseinän maalattua. Tuntuu ihanalle nähdä jo lähes valmiita kohtia. Olen todella onnellinen valinnoista, joita olen tähän mennessä tehnyt, ja tietenkin toivon, että sama tunne tulee myöhemmin vielä keskeneräisistä tiloista.

Viikon alussa tehtiin sähkötöitä ja nyt pikkuisessa keittiössäni on sähköt. Sekin tuntuu isolle ja tärkeälle asialle. Kävin myös läpi sähkösuunnitelmaa asentajan kanssa ja aloin katselemaan valaisimia asuntoon, niin kohdevaloja kuin märkätilojen seinävalaisimiakin.

Kaiken lomassa kävin kiireellä ostamassa vetimet keittiön kaappeihin ja tismalleen samaan aikaan asunnon ulkoseinästä löydettiin tuloilmakanava (minkä paikallistaminen vaatikin melkoista salapoliisityötä). Koska arvostan hyvää ilmanvaihtoa, en oikein nähnyt vaihtoehtona olla yrittämättä, ja onneksi päätös kantoi nopeasti hedelmää. Naurahdinkin muutama päivä sitten, että toistaiseksi kaikki toiveeni ja valintani ovat loksahtaneet paikoilleen, vaikka alussa on saattanut epäilyttää paljonkin. Kuten vaikka seinän kaadon, uuden rakentamisen ja lattian kunnostamisen kanssa. Toivotaan, että sama linja jatkuu remontin loppuun asti!

Katso myös nämä

5 comments

Vastaa

Tosi kiva seurata remontin edistymistä. Sanotaanhan, että vanhan korjaaminen on työläämpää kuin uuden rakentaminen ja kalliimpaa. Mutta lopputulos onkin sitten se palkinto joka mielettömästä projektista seuraa.

Vastaa

Tuo on kyllä niin helppo uskoa, että korjaaminen on työläämpää kuin uuden rakentaminen! Mutta uskon vahvasti tuohon, että lopputulos sitten palkitsee :) Lisäksi tuntuu tärkeältä kunnostaa vanhaa uuteen elämään ja vuosiin, ikään kuin jatkaa jo vuosikymmeniä kestänyttä tarinaa.

Vastaa

Sulla on kyllä aivan huikean tarkka värisilmä :) Aina ilo katsella näitä sun kuvia ja kuunnella pohdintoja rempan suhteen. Mistä löysit nuo hurjan kauniit vetimet?

Vastaa

Hei,
Minuakin kiinnostaisi tietää Nirpun lailla mistä löysit kauniit vetimesi keittiöön?

Vastaa

Kiva kuulla, kiitos! Nämä on ostettu Domus Classicasta Erottajalta, mutta huomasin, että myös ainakin Hämeentien Helakauppa Hokolassa myydään samoja – molemmilla taitaa olla myös verkkokauppa :)

Leave a Reply to Mermar Cancel Reply

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.