Huomenta murmelit! Huomenta senkin uhalla, että suurin osa taitaa olla jo pitkällä päivässä. Mutta emme me. Näin vasta pari tuntia sitten heränneinä on hieman käynnistysvaikeuksia ja tämän päivän saavutukset ovat toistaiseksi olleet aamupalabagelin täyttäminen ja kynsien lakkaaminen. En tiedä olenko jo maininnut, että vaikka yleisesti ottaen pidän itseäni hyvin epäkateellisena ihmisenä, niin on olemassa ihmisryhmä, jonka suhteen olen vihreänä kateudesta, ja ne ovat aamuvirkut tai muuten vain supertoimeliaat ihmiset.

Tiedättekö, sellaiset, jotka heräävät kuudelta aamulenkille kun se vain on niin ihanaa. Minä taas mielelläni nukun aamukuudelta, koska mielestäni se on aivan erityisen ihanaa. Tai ovat aamukymmeneen mennessä pyöräyttäneet pari pellillistä sämpylöitä, pesseet pyykkiä ja muuten vain tehneet saman verran kuin itse ehdin viikossa. En voi muuta kuin huokailla, että olisinpa minäkin! Totuus on, että olen pitkälle aamuun täysin koomapotilas ja alan palailemaan elävien kirjoihin vasta pari tuntia heräämisestä. Vaikka kuinka olen yrittänyt nousta tekemään aktiivisesti jotain varhain aamusta, lopputulos on ollut lähellä katastrofia eikä ainakaan täynnä huumaavaa onnen tunnetta, kuten Fb-seinää vilkaisemalla kukonlaulun aikaan hoidetut leipomiset ja lenkkeilyt vaikuttaisivat monelle olevan. Sellaiset ihmiset saavat silmissäni jonkinlaisen yli-ihmisen auran. Huokailen yhtä aikaa ihastuksesta ja kateudesta, vetäen samalla torkkupeittoa korviini.

Niinpä rehellisyyden nimissä pitäydyn huomenessa ja yritän tsempata itseäni seuraavaksi suihkuun! Huomenna meillä pyörähtää arki käyntiin kun mies palaa töihin. Itsekin siis aion tehdä samalla ryhtiliikkeen ja alkaa käyttämään taas herätyskelloa, joten ehkäpä tällainen laiskapäivä on tänään vielä ihan sallittu juttu?

aamutakki 1aamu

Ps. Muistakaa osallistua arvontaan, tänään on vika päivä! Osallistumisessa on huomioitu myös iltavirkut, sillä aikaa käydä tiputtamassa arpalipukkeena toimiva kommentti on puoleen yöhön asti! Hopi hopi siis!

Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.

Katso myös nämä

2 comments

Vastaa

Täällä toinen aamuzombie. Minimissään kaksi tuntia itseni herättelyyn menee joka aamu. Mieskin tietää, että silloin mulle on turha puhua mitään. En harrasta mitään aamuyöhön kukkumisia. Lisäksi oma unentarve on 9-10 tuntia, en tajua miten jotkut tulee kuudella tunnilla toimeen. :D (peukut kaikille äideille, en tajua, miten ne pystyy) Mä en vaan yksikertaisesti pysty järkevään ajatteluun, enkä keskittymään, jos en ole ollut sitä paria tuntia hereillä. Joskus mietin miten onnekas tuon aamu-unisuuteni kanssa olin, sillä ennen kuntoutusjaksoani työt alkoi vasta klo 11, joten riitti hyvin, että heräilin aamulla siinä 9 aikaan.

Vastaa

Aaah, kohtalotoveri! Kirjoittamasi oli ihan kuin mun suusta! Tarvitsen kanssa kunnon pitkät yöunet, enkä todellakaan ole illanvirkkukaan, vaikka niin voisi aamu-unisuudesta päätellä :D Ja jatkuvasti ihmettelen ja ihailen kaikkia vanhempia, miten jaksavatkaan – mua alkaa nukuttaa jo pelkkä ajatus, heh :)

Ilahduta kommentilla!

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.