Harmaan ja roosan yhdistelmä

Mikä onni, että takatalven uhka jäi vain vaisuksi vesisateeksi, joka lopulta sekin on hyvä. Kevät tarvitsee vettä puhjetakseen kukkaan. Ehdin tosin hetkeksi huolestua piilotettuani jo kaikki vähänkään paksummat takit varastoon, tämän postauksen hennon vaaleanpunaista takkia myöten. Mutta eipä tuo haitannut, kevättakilla on pärjännyt näinä jokusen asteen koleampinakin päivinä mukavasti.

Mieltä on lämmittänyt myös havahtuminen siihen, että seuraava kokonainen työviikko tämän viikon jälkeen on vasta joskus toukokuun puolivälissä. On pääsiäiset, vaput ja lomat sitä ennen, jotka katkovat niin, ettei tavallisia viikkoja hetkeen ehdi olemaan. Tosin eipä se työmäärään vaikuta, että siinä mielessä ei olisi syytä iloita. Tosin kuulun niihin ihmisiin, jotka tekevät paljon suuremmalla innolla töitä kotoa käsin kuin toimiston hälinässä. Onkin hassua, että saatan kirota työpaikalla takkuavaa työfiilistä, mutta kotona flow iskee ihan huomaamatta. Sitä ihanaa fiilistä en oikein koskaan onnistu tavoittamaan häiriöiden kyllästämissä tiloissa, kuten avokonttoreissa.

Aiemmassa työssäni tein oikeastaan joka päivä töitä ihan omasta tahdostani. Pidin siitä, että sain viikonloppuaamuisin tehdä luovaa työtä ihan rauhassa. Nykyään kun arki on aiempaa kaoottisempaa ja tarvitsen enemmän kunnon nollauspäiviä. Siksi pyhitän viikonlopuissa edes päivän, mieluusti kaksi omiin asioihin, mutta myönnän hieman kaipaavani tuota aiempaa rytmiä. Toisaalta ajattelen, että jokaisessa jaksossa on puolensa. Tämä kiirekausikin on opettanut valtavasti. En voi silti kieltää odottavani lomaa valtavasti! Tarkoittakoonkin ekstratöitä ennen sitä.