Oli aika, hyvin pitkä aika, jolloin en ymmärtänyt, kuinka kukaan pystyy ihan oikeasti käyttämään pikkulaukkuja arjessa.

Itselle ne edustivat kaunista, mutta epäkäytännöllistä. Ilta- ja juhlakäyttöön kyllä toimivaa, mutta arkea ajatellen ajatuksena sula mahdottomuus. Olinhan tottunut kantamaan koko omaisuuttani mukanani.

Kevätkaudella alkoi kuitenkin jonkinlainen muutos. En oikein tiedä, mikä sen sai aikaan tai missä piili käänteen tekevä hetki. Yhtäkkiä havahduin siihen, että se yleensä käyttämäni keskikokoinen käsilaukku, joka ennen oli aina käytössä, ei enää ollutkaan lähes koskaan. Sitä ei enää näkynyt asukuvissakaan, sen sijaan läpi kesän kovassa käytössä oli pieni nahkainen laukku, lempilaukkumerkkini Coccinellen.

Sitten saapui syksy ja työarki imaisi mukaansa, mutta keskikokoista laukkua ei vieläkään ilmestynyt asujen jatkoksi, sen sijaan pikkulaukku sai rinnalleen Liebeskindin jättilaukun. Sellaisen, joka söi sisäänsä ihan kaiken läppäristä lähtien.

Suuri muutos on ollut se, että olen yksinkertaisesti oppinut jättämään enemmän tavaraa kotiin. Olen huomannut, että loppujen lopuksi tarvitsen aika vähän ja jos jotain puuttuu, ei se ole katastrofi. Kyllä yhden päivän selviää ilman melkein mitä vain. Sitä paitsi pikkulaukun kanssa on jotenkin kivempaa, sirompaa.

Siinä samalla vaihdoin suuren lompakkoni pieneen kukkaroon, luovuin kookkaasta avaimenperästä ja muutenkin karsin ja kutistin.

Toki työarkena useammin otan suuren laukun matkaan, etenkin näin koleana kautena, mutta vielä syyskuussa tyypillinen näky oli pienempi käsilaukku ja läppäri kangaskassiin napattuna mukana. Ei tuo yhdistelmä edelleenkään tavaton näky ole.

Muutoksen myötä uskalsin nyt jopa panostaa pikkulaukkuun. Aiemmin olen ajatellut, että miksi maksaisin yhtään enempää sellaisesta kun käyttökerrat kuitenkin jäävät vähiin. Nyt uskon ihan päinvastaista, joten ostin Coccinellen kauniin Arlettis -mokkanahkalaukun, pienessä koossa, tietenkin.

Tätä samaa mallia olen oikeastaan kiikaroinut jo keväästä. Olen kurkkinut nettikauppaa säännöllisesti ja käynyt Stockalla mallailemassa eri kokoja ja värejä. Variaatiota kun laukkumallin sisällä on ollut runsaasti. Tavallaan yleisilme se on miellyttänyt ja kiehtonut, mutta aina silti jokin pieni käytännön yksityiskohta häirinnyt ratkaisevasti.

Ehkä se on ollut väri, nahkamateriaali (halusin nimittäin ehdottomasti mokkanahkaisen), hihnan leveys tai muu mittasuhteet. Tämän nähdessäni kaikki loksahti paikoilleen, ei tarvinnut empiä enää hetkeäkään. Juuri sitä tunnetta olin odottanut ollakseni valmis tekemään ostopäätöksen.

Tätä aion käyttää ihan kaikkialla, näistä alkutalven päivistä alkaen.

Katso myös nämä

Ilahduta kommentilla!

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.