Asu meren äärellä

2

Loma alkoi odottamattomissa merkeissä, hyvällä tavalla. Koti-illan sijaan eteen tipahti mahdollisuus lähteä Turkuun ja viettää ilta musiikin ja pitkälti uuden kiinnostavan seuran parissa, niinpä en aikaillut vaan viimeisen työpäivän kuluttua umpeen työnsin läppärin kiinni ja kiidin junaan – kävellen liki samaa matkaa takaisin tänä aamuna viiden jälkeen, heräilevää kaupunkia katsellen.

Yöbussissa nuokkuessa mietin, että päänvaivaa tuovista arjen käytännön asioista ja ihmissuhdesäädöistä huolimatta olen aika onnekas, tällaisia pieniä seikkailuja, joista en vielä tiedä mitään, odottaa kulman takana. Riittää kun sanoo kyllä mahdollisuuksille ja katsoo, mihin ne kantavat. Missä on pitkälle ajatusta, jota muutenkin olen viime vuosina vahvasti toteuttanut. Harkitsevana ja osin syrjään vetäytyvänä luonteena heittäytymistä ja rohkeutta ruokkia yllättäviä optioita on joutunut opettelemaan. Siinä on auttanut ihan tietoinen päätös valita, että sanoo kyllä uudelle ja vielä tuntemattomalle. Niistä usein syntyy ne hauskimmat muistot. Toivottavasti tällaisia kokemuksia mahtuu tuleviin lomaviikkoihini, ainakin alku on ollut lupaava.

Asu ei liity eiliseen, oikeastaan kyseessä oli jälleen yksi niistä hetkistä kun mieluummin oli kuvaamisen sijaan. Nämä kuvat sen sijaan ovat viikon takaa meren ääreltä Helsingistä.

Paita: Bikbok / Hame: & Other Stories / Sandaalit: & Other Stories / Laukku: Coccinelle
Kuvat: Sara S.

Bonjour Simone!

0

Se on enää yksi työpäivä lomaan, mutta olen huomannut tällä viikolla kovasti pohtineeni, osaanko jäädä lomalle. Se kuulostaa ehkä hassulta, etenkin kun tunnen olevani loman tarpeessa. Toisaalta taas en varsinaisesti ole pitkään aikaan viettänyt ns. oikeaa lomaa, siis täysin irrallista aikaa töistä, vaan työt ovat ikään kuin aina jollain tapaa olleet läsnä ja ihan puhtaasti omasta valinnasta. Tai totta kai osin työn luonteen takia, mutta toisaalta, työn luonne juuri on syitä, mikä on siihen vetänyt – aikaan ja paikkaan sitoutumattomuus. Tiedän siis hyvin, että tulen tekemään osin töitä lomallakin, itselle suurin huolen aihe vain on, että osaan jättää ne tarpeeksi taka-alalle, hoitaa vain ihan kriittisimmät ja unohtaa kaiken muun. Pian selviää onnistuuko. Toivottavasti, sillä mieleni kaipaa kipeästi nollausta.

Onneksi niitä nollaavia hetkiä on mahtunut sinne tänne keskelle arkeakin. Oli viime viikonlopun ihana Rauma. Eilen iltapäivällä suuntasin töiden jälkeen Elsan kanssa mini-roadtripille Liesjärven kansallispuistossa sijaitsevalle Kortenniemen perinnetilalle, josta nämä asukuvatkin ovat. Paikka oli itselle uusi, mutta todella vierailun arvoinen jos sattuu kulmille. Juuri tuollaiset, luonnon äärellä piipahtaminen, reissut ja ihan vain ystävien seurassa ajan tappaminen ovat niitä arjen nollaavia hetkiä ja tunteja. Täytyy yrittää täyttää loma sellaisilla eikä unohtua ihan vain kotipiiriin.

Mekko: & Other Stories / Tennari: Superga, saatu blogin kautta / Kangaskassi: Kauf Dich Glucklich
Kuvat: Elsa / Oi mutsi mutsi

Puolivalmis tuorepuuro

2

Parissa vuodessa olen jalostunut puuro ihmiseksi. Meni vuosia, etten juuri koskenutkaan puuroihin, paitsi joulun aikaan riisipuuroon. Kai monessa niistä oli tietty lapsuuden leima ja mielessä rakenteeltaan epämiellyttävä kaurapuurot, mutta pari vuotta sitten tajusin pikapuuron olevan loistava aamupala toimistolla. Helppo ja nopea tehdä, lisäksi pitää hyvin nälkää.

Vuosi sitten taisin kokeilla ensimmäistä kertaa tuorepuuroa ja alun kummastelun jälkeen hurahdin. Edelleenkin olen todella laiska tekemään niitä alusta asti itse, siitäkin huolimatta, että se on oikeasti todella simppeliä. Mutta kun tuorepuuroa on tarjolla kahvilassa tai ravintolassa, tilaan ehdottomasti ja jatkuvasti yritän etsiä lähikulmilta paikkoja, joista saisi kivaa tuorepuuroa.

Selkeästi puolivalmius on omassa arjessani se juttu. Lämpimät puurot nimittäin valmistan puolivalmista komboista, lisää vain vesi -periaatteella, ja tuorepuuron kanssa kävi samoin. Kun sain blogin kautta Urtekramin Chia & Cocoa -tuorepuuroseoksen, olen yhtäkkiä huomannut syöväni tuorepuuroa aamupalaksi yhä useammin. Reilu desi suklaanmakuista seosta miksattuna kauramaitoon on ihan loistava. Herkullinen aamupala ja niin helppo. Päihittää tällä hetkellä, etenkin näin kesäaikaan, lämpimän aamupuuron. Seoksestahan voi tehdä myös lämpimän puuron, mutta ehkä sitten syksymmällä.

Suklaan maku tosin on melko voimakas, joten jos syö useasti ja se alkaa tökkiä, sekoitan joukkoon vähän tavallisia kaurahiutaleita, mulpereita ja vähän extrachiaa ja lopputulos on loistava. Suklaanvivahteinen, mutta edelleen ravitsevat.