Mainitsin aiemmin keväällä varanneeni kokeilumielessä ajan ammatinvalintapsykologille ja siitä on kovasti toivottu kokemuksia. Varasin siis ajan te-toimiston ammatinvalintapsykologille tausta-ajatuksena, ettei sillä menetä mitään vaan päinvastoin, voin saada uusia ideoita, ajatuksia tai vinkkejä, joiden kautta lähteä työstämään uutta urapolkua. Tapaamisia on nyt ollut yhteensä neljä, joista yksi oli puhdas ammatinvalintatestiosuus, mutta olemme sopineet vielä yhdestä tapaamisesta vähän ajan päähän. Heti alkuun on sanottava, että olen ollut todella positiivisesti yllättynyt, en pelkästään ammatinvalintapsykologin vaan alueeni te-toimiston ja osaamisenkehittämispalveluiden toimintaan kaikkien niiden tahojen osalta, joiden kanssa olen asioinut. Olen ollut syvästi hämmästynyt siitä, miten henkilökohtaista palvelua olen saanut ja miten ihan oikeasti on tuntunut siltä, että heitä tosissaan kiinnostaa, että löydän paikkani ja suuntani.
Myönnän nöyrästi ennakkopelkoni, että katsotaan kieroon kun irtisanouduin oma-aloitteisesti hyvästä vakityöstä kun samaan aikaan niin moni toivoo löytävänsä töitä ja kyynisenä mietin, että heille tärkeintä on kunhan nyt menen jotain työtä tekemään, pois tilastoista. Totuus on kuitenkin ollut tyystin toinen, olen saanut hirveästi ymmärrystä ja kannustusta ottaa sen ajan minkä se ottaa löytää oma suunta. Sen lisäksi olen saanut älyttömän hyvin infoa eri mahdollisuuksista, mutten kuitenkaan kokenut minkäänlaista tyrkytystä tai liioin välinpitämättömyyttä. Itse päätin alusta asti olla täysin rehellinen omista tavoitteista, rajoitteista, huolista ja toiveista ja se on selvästi kantanut hyvin ja vastaanotto on ollut tosi inhimillinen.
Ammatinvalintapsykologi osoittautui aivan ihanaksi. Ensimmäisellä tapaamiskerralla oli ihan yleinen tilanteen ja taustan kartoitus, jonka jälkeen ohjattiin ammatinvalintatesteihin, joka koostui noin 500 kysymyksen paketista. Kolmannella kerralla tulokset käytiin yhdessä läpi, mutta kuten odotinkin, ei yllätyksiä tullut vastaan. Ammatinvalintapsykologi totesikin sen, että olen selvästi jo miettinyt asioita pitkälle itse sekä hahmotan realistisesti ja osuvasti vahvuuteni sekä heikkouteni. Testit siis lähinnä tukivat sitä, mitä olin jo itse ajatellut, mikä ei sekään ole lainkaan huono juttu. Tavallaan sen voi ajatella vahvistuksena sille, että orastavasti haaveilevani visuaalisempi ja estetiikkaan enemmän painottuvaa suuntaa tukevat myös ammatinvalintatestit. Osa testeistä mittasi myös tapaa tehdä töitä ja siinäkin osiossa tulokset tukivat jo mielessäni rakentamaani kuvaa työminästäni sekä minulle sopivasta tavasta työskennellä. Tulosten purkamisen jälkeen sain aikaa pureskella käyriä ja muutaman kysymyksen matkaani pohdittavaksi, joita viimeisimmällä kerrallani käytiin läpi. Keskustelu teki tosi hyvää, ja vaikka ahaa-elämyksiä ei tullut, sain ajateltavaa ja ennen kaikkea vahvistusta mietteilleni.
Viimeisimmän kerran jälkeen suuntasin osaamisen kehittämispalveluiden asiantuntijan luokse, joka hänkin osoittautui ihanaksi ja empaattiseksi olennoksi. Jos ammatinvalintapsykologi oli enemmän keskustelua ja omien ajatusten kanavoimista, niin asiantuntijatapaaminen taas tarttui selvästi konkreettisemmalla otteella haaveisiin taittaa uraa uuteen suuntaan. Sain liudan vinkkejä, joilla lähteä haravoimaan vaihtoehtoja ja upeaa kannustusta. Myönnän, että olen ollut vähän hukassa konkretian suhteen. Mielessä on pyörinyt niin pitkään samat ajatukset, mutten oikein ole osannut kanavoida niitä suuntaviivoiksi tai teoiksi, mutta tämä tapaaminen antoi selvästi inspistä siihen. Ja kuten tässä kohtaa muistutettiin, moni hämmästyy sitä, että ei se uusi suunta usein tule tuosta noin vain, tipahda taivaalta, vaan vaatii ihan konkreettista työtä ja tekoja. Tunsinkin pienen pistoksen, sillä olen enemmän keskittynyt ajatustyöhön kuin tiedon etsimiseen ja käsittelyyn, mihin nyt sain kättä pidempää ja ennen kaikkea energiaa. Tuntui ihan tosi hyvältä, että ajatukseni saivat tukea ja että päätökseni ymmärrettiin paremmin kuin hyvin.
Kaiken kaikkiaan itselle jäi siis varsin hyvä fiilis tapaamisista ja vaikka mitään mullistavaa ei tapahtunut, uskon, että sain matkaani pieniä paloja, jotka ajan kanssa auttavat asioita loksahtelemaan paikoilleen. En voi tietenkään sanoa suosittelenko vaiko en, tämä on varmasti kaikin puolin niin yksilöllistä ja myös aluekohtaista. Itse sain loistavaa palvelua, mutta mistä tiedän muiden alueiden te-toimistoista tai ylipäätään muiden tarpeista ja tavoitteista, mutta ehkä kiteytettynä kannustan lähtemään liikkeelle avoimesti ja ilman isoja odotuksia, se kun saattaa sysätä asioita oikeaan suuntaan ja voi tehdä ihan vain hyvää jutella ammattilaisen kanssa työmietteistä. Itse näen tällaisen palvelun hyödyntämisen yhtenä mahdollisuutena saada palaset loksahtelemaan paikoilleen ja usein keskustelu ulkopuolisen kanssa aiheesta kuin aiheesta antaa uutta perspektiiviä sekä loistavan tilaisuuden jäsentää omia ajatuksia.
Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.
6 comments
Hessu
Hienoa kuulla että kokemus on ollut niin positiivinen.
Minusta on todella kiinnostavaa lukea miten sinun elämänmuutos etenee, koska pohdiskelen itsekin samankaltaisia asioita.
Minäkin kävin ihan vähän aikaa sitten ensimmäisessä keskustelussa ammatinvalintapsykologin kanssa ja sitten tekemässä niitä testejä. Tuloksista keskutelu vielä edessä. En odota sieltä mitään mullistavaa, mutta apu se on pienikin apu. :) Omat ajatukseni vielä ihan hukassa.
Oma työtilanne on järkiperusteisesti nyt mitä parhain, mutta silti tuntuu väärältä. Valitettavasti minulla ei ole taloudellisesti mahdollista jäädä pois töistä tällä hetkellä, joten ajatuksiin ja mahdollisuuksiin olisi saatava jotain tolkkua samalla kun tasapainoilen työstressin kanssa…
Anna-Maria
Tosi kiva kuulla, että aiheesta on mukava lukea! Tämä aihe on itselle niin pinnalla koko ajan ja jatkuvassa työstössä, että samaan aikaan on sekä mukava, että tosi vaikea kirjoittaa aiheesta – on mukava avata keskustelua, mutta samalla on varovainen kun omat ajatukset ovat kuitenkin vielä varsin raakileita :)
Olen ihan samaa mieltä! Ammatinvalintapsykologilla käynti on niitä asioita, joissa ei voi hävitä – pahimmillaan käteen ei jää mitään uutta, mutta parhaassa tapauksessa pyörä lähtee liikkeelle ja saa ajatuksia ja myöhemmin ihan konkreettisesti asioitakin sysättyä uuteen suuntaan :) Mutta kuulostaa kyllä niin tutulta tuo ajatusten kanssa hukassa olo, sama tunne itselläkin vaikka kuinka yritän pureskella ja pohtia. Silti, ei tässä ole itselläkään mahdollisuus loputtomasti vain miettiä, joten takaraivossa on, että syksyn aikana pitäisi saada selkeitä päätöksiä ja suuntaviivoja tehtyä, sekös vasta jännittää kun vielä näin keskeneräisenä mietteiden kanssa on! :)
Kovasti tsemppiä sinulle ja jaksamista työstressin kanssa, niin tiedän miltä se tuntuu! Toivottavasti löydetään pian molemmat uusi parempi suunta :)
Ihanaa viikonloppua sinulle!!
Namna
Kiva oli lukea mietteitä käynnistäsi ammatinvalintapsykologilla, itsekin olen aikeissa varata aikaa, mutta vielä en ole saanut aikaiseksi. Sama realiteetti minullakin eli syksyllä pitäisi ihan tosissaan alkaa toteuttaa suunnitelmia tulevaisuuden työpaikan suhteen, mutta vielä en tiedä itsekään mitä se on!
Uskon, että sait käynneistä irti noinkin paljon kun olet itse asiaa jo paljon pohdiskellut ja lähdit mukaan avoimin mielin. Tiedän toisenlaisiakin kokemuksia, mutta luulenpa, että ne johtuu pitkälti siitä, että ko. henkilö kuvitteli saavansa ratkaisuja sen sijaan, että olisi itse pohtinut omaa tulevaisuuttaan. Joten asenne kun on kohdallaan niin varmasti saa jotain käynnistä irti, vaikka sitten vahvistusta sille, että on menossa oikeaan suuntaan.
Omalla kohdalla kevään kestänyt työhyvinvointivalmentaja koulutus on ainakin selkeyttänyt sen, että ko. alan yrittäjäksi tai ”konsultiksi” minusta ei ole mutta työhyvinvointiin liittyvät asiat haluaisin sisällyttää tulevaan työhöni, vaikka sitten jakamalla omaehtoisesti tietoa, kannustamalla, tukemalla työyhteisöä ja tuomalla esimies tasolle asian tärkeyden esiin ja miksi kannattaa panostaa työhyvinvointiin, ihan jo euromielessä! :)
Mutta saman olen huomannut itsekin, että jotain konkreettisempia tekoja työllistymisen suhteen olis tehtävä. Kävin myöskin meidän pohjoisen te-toimiston korkeakoulutetuille tarkoitetussa Uranoste projektissa hiomassa cv:ni ja työhakenukseni vastaamaan tämän päivän vaatimuksia ja sain vielä prjoketin kautta ammatilaisen ottaman kuvan itselleni käytettäväksi hakemuksissa tms. Ja tämän kerroin siksi, että kannustan kaikkia hyödyntämään te-keskuten tarjoamia palvelua työllistymisen edistämiseksi!!! Töitä sieltä ei tarjota mutta apuja on tarjolla!
Ihanaa kesää sinulle ja jatkan mielenkiinnolla blogisi seuraamista!!
Anna-Maria
Kiitos kommentistasi ja kuulostipa moni kohta tutulta! Tuo mainitsemasi Uranoste -projekti, taitaa juuri sama johon itse viikko sitten ilmoittauduin mukaan viilaamaan cv:tä ja se onkin edessä jo ensi viikolla! Ihan tosi kiva kuulla, että tykkäsit! Itse odotan tulevaa tosi paljon, sillä aina parempi ponnistaa hakemaan töitä kun on perusasiat kunnossa :)
Toivon saavani myös vinkkejä haastatteluihin. Itsellä nimittäin usein vahvuus on ollut työhakemuksessa, mutta haastattelutilanteita jännitän liikaa enkä oikein osaa ”myydä” itseäni. Olisikin kiva saada vähän vinkkejä, että miten tuoda niitä omia vahvuuksia haastattelutilanteessa paremmin esiin :) Ja toki, ainahan cv:kin voi olla parempi, joten uskon tämän tekevän tosi hyvää mullekin!
Vaikka oma suunta onkin vielä hyvin auki, on se silti jollain tapaa elänyt tässä ja jos ei muuta, niin ainakin olen saanut karsittua pitkään mielessä pyörineitä mietteitä ja ymmärtänyt paremmin, millainen työtapa itselle sopii. Vielä talvella pohtimani yrittäjyys on pikkuhiljaa hälventynyt ja asioita selvittäessä olen alkanut tulemaan siihen tulokseen, ettei mullekaan välttämättä sopisi yrittäjyys tai konsulttina toimiminen, vaan enemmänkin asiantuntijuus. Nyt vaan pitäisi löytää tapa ja työ, jossa hyödyntää niitä omia vahvuuksia myös luonteelle sopivalla tavalla. Voih, se ei olekaan mikään helpoin juttu!
Hetkittäin iskee pieni paniikki, että mitä jos se oma juttu ei löydykään, mutta sitten yritän ajatella, että olenhan jo laittanut asioita omalla tavallani pyörimään uuteen suuntaan, joten kyllä se omalta tuntuva paikka jossain vaiheessa löytyy. Ei välttämättä heti, mutta olemalla aktiivinen ja kulkemalla kohti niitä asioita, mitkä tuntuvat omilta, loksahtaa myös palaset jossain vaiheessa paikoilleen ja asiat alkavat selventyä. Koenkin omalla kohdalla tärkeäksi, etten unohdu vain pääni sisälle, vaan myös teen asioita edesauttaakseni suunnan löytymistä :)
Kiitos tästä ihanasta kommentistasi! On jotenkin kumman huojentavaa kuulla muistakin, jotka ovat samanlaisten mietteiden äärellä :) Ihanaa kesää myös sinulle, toivottavasti nämä upeat säät jatkuvat läpi kesän!!
anm
Kiitos tästä postauksesta ja kiva kuulla, että sinulla oli positiivinen kokemus ammatinvalinnanpsykologista. Minäkin olen tänä keväänä käynyt kerran, mutta siitä ei ollut itselleni mainittavaa hyötyä. Olen itse pohtinut omaa työtulevaisuutta paljon, jopa niin paljon että omat ajatukset sen suhteen alkaa olla taas aika solmussa :D Vaikeaa, kun vaihtoehtoja on paljon, ja pitäisi valita vain yksi :D Olisi kiva kuulla sinun koulutustaustastasi, mitä olet opiskellut? Oletko miettinyt että lähdet vielä opiskelemaan lisää vai pitäydytkö työelämässä? Minusta tuntuu, että itse lähden takaisin koulunpenkille, koska nykyinen ala ei tunnu omimmalta.. Aika näyttää mitä tapahtuu, mutta hyvä että ajatusprosessi on käynnissä ja on aina kiva lukea muiden ajatuksia ja kokemuksia. Kiva huomata, ettei ole näiden asioiden kanssa yksin :)
Anna-Maria
Onkin varmaan tosi isoja eroja siinä, että miten saa ammatinvalintapsykologista irti! Varmasti siihen vaikuttaa jo ihan oma tilanne ja tarve, puhumattakaan itse ammatinvalintapsykologista ja hänen pätevyydestään :)
Mutta kuulostaapa niin kovin tutulta tuo ajatusten solmussa olo. Huoh. Itsellä jotkut asiat ovat hyvin selviä ja jotkut taas kaikkea muuta, joten on vaikkea saada narunpäistä kiinni ja pystyä muokkaamaan siitä kaikesta jotenkin konkreettisia suuntaviivoja. Samaan aikaan mielessä painaa tieto, että asioita pitäisi saada eteenpäin enkä voi loputtomasti viettää aikaa tässä jonkinmoisessa välitilassa.
Mulla on sen verran yleishyödyllinen pohjakoulutus (liiketalous/markkinointi), etten usko, että tarvetta kokonaan uudella tutukinnolle on. Eri asia toki on, jos tarvisisi jotain täydentävää tai uuteen suuntaan taittavaa koulutusta. Olen siis avoin sillekin, mutta tietty jos hakeudun opiskelemaan, olisi itselle tärkeää, ettei se olisi ”vain jotain” vaan ihan oikeasti kolahtavaa ja sellaista, jonka parissa haluaa työllistyä tulevaisuudessa. Heh, ”tässä iässä” en jotenkin haluaisi viettää aikaa koulunpenkillä ilman selvää käsitystä siitä, miten se hyödyttää tulevaisuuden tavoitteita ja suunnitelmia. Mutta sitten ne tavoitteet, voi että, sehän se haaste on, ne kun pitäisi saada konkreettiseen muotoon, jotta voisi sitten tarkastella mitä niiden saavuttaminen edellyttää :D
Tuollaisessa tilanteessa, jossa suunnitelmissa onkin kokonaan alan vaihto, uusi koulutus saattaa olla jopa välttämätön. Toki siihenkin vaikuttaa, mikä koulutus pohjalla on! Mutta tosiaan, kuten sanoit, muakin lohduttaa ihan hirveästi kuulla muiden kokemuksista ja vastaavassa tilanteessa olevista, se tuo jotenkin lempeyttä itseä kohtaan ja ymmärrystä siihen, ettei todella ole ainoa paikkaansa ja suuntaansa etsivä.
Kiitos ihana siis tästä vertaistuesta, teki hyvää! :) Ihanaa viikon jatkoa ja kovasti tsemppiä pohdintoihin!