Ajatuksia paluusta

Syksyn välivaiheeni, eli putkiremppa-ajan evakkoaikani lähentelee loppuaan.

On hurjaa, kuinka nopeasti aika on lopulta mennyt ja kuinka omalla tavallaan jopa yllättävä syksystä on muodostunut. Ajatukset ja tunteet paluun suhteen ovat ristiriitaiset ja lähenevä muutto on hiipinyt kummittelemaan uniin. Eihän sen niin pitäisi näyttäytyä, jännityksenä. Kotiin pääsyn pitäisi tuntua odotuksena ja innostuksena.

Ristiriitaisuus kulminoituu kahteen teemaan. On tietenkin ihana päästä pois toisten nurkista, pois olemasta vaivana ja ylipäätään omien tavaroiden sekä kalusteiden äärelle. Oma koti on aina oma koti. Ikään kuin vieraana olo ei pidemmän päälle vapauta rentoutumaan ihan täysin, vaikka toisaalta pidänkin maisemanvaihdoksista. Silti on kiva ajatus laittaa kotia ja päästä elämään omaa, muista riippumatonta arkea.

Samalla en tiedä haluanko palata.

Se ei toki tarkoita, että haluaisin jäädä tähän missä nyt olen, vaan etten ole enää yhtään varma haluanko palata vanhaan asuntoon. Toki on pakko, ainakin hetkellisesti, mutta siitä eteenpäin en tiedä. Etäisyys on itse asiassa tehnyt odottamattomalla tavalla hyvää ja on myös jollain tapaa vaikea käsittää, kuinka hyvä tämä syksy on ollut. Mielessä paluuseen liittyy hassu pelko siitä, että palaisi ikään kuin elämässään samaan mistä kesällä tähän välivaiheeseen lähdin. Sitä en halua. Haluan todella pysyä suunnassa, jonka näinä syksyn kuukausina olen tavoittanut. Haluan mennä eteenpäin ja pitää kiinni tietystä levollisuuden tunteesta. Hyvästä olosta ja arjesta.

Syksy on ollut sopivalla tavalla kiireinen. Olen saanut tilaisuuden tutustua uusiin ihmisiin, joskaan en koe antaneeni ihan parasta versiota itsestäni, mutta toivottavasti on vielä mahdollisuuksia yrittää näyttää. Haluan olla siinä rohkeampi, tutustumisessa. Olen elänyt vähemmällä tavaralla ja saanut tarpeellisen muistutuksen siihen, ettei todella tarvitse paljoa arjen pyörimiseen. Samalla olen huomannut, mitä hankintoja ihan oikeasti pitäisi tehdä. Kuten vaikka uusi sänky, hyvä blenderi, mini-imuri, kunnon paistinpannu ja noh, ylipäätään sellaisia aikuisen laadukkaita kodintarvikeita, jotka tekevät jokapäiväisestä elämästä pikkaisen parempaa. Olen myös fiilistellyt uusia Helsingin kulmia ja liian pitkään hapuillut ihmissuhde on saanut sellaista tasapainoa, joka on kaikessa kauniilla tavalla yllättänyt. En halua palata epävarmuuteen. Lisäksi olen löytänyt hyvän sykkeen liikuntaan ja saanut sen kivasti lomittumaan osaksi arkea, ja se on tehnyt hyvää ennen kaikkea henkisesti.

Kai jollain tapaa pelkään, että paluu entisiin kulmiin ja arkirutiineihin vie ajatuksia myös sinne, vanhoihin kaavoihin, vaikka oikeasti haluan vahvasti pitää kiinni näistä uusista. Antaa asioiden kehittyä siihen suuntaan, mihin ne ovat tänä syksynä lähteneet rullaamaan. Eihän se toki sitä tarkoita, ettei niin kävisi, mutta silti mieli on jo mennyt niin paljon eteenpäin, etten tiedä mitä pitäisi ajatella. Jo sana paluu tuntuu pahalta. En halua palata yhtään mihinkään.

Toisaalta, vielä ei tarvitse valita, tietää tai päättää. Muutto tuttuun kotiin on joka tapauksessa väistämättä reilun parin viikon päästä edessä ja siten on myös aikaa miettiä mitä siitä eteenpäin. Ehkä mieli tottuu, ehkä saan pitää saavutetut tunteet ja niiden kehityksen suunnan. Ehkä vanha osin remontoitu koti tuntuu ihanammalta kuin osaan odottaa, ehkä kokonaan uusi järjestys saa sen tuntumaan jopa uudelta. Ehkä. En tiedä. Kohta se selviää. Silti jännittää.

Kuva: Ilona, Torpan Tyttö

4 Comments

  1. Ullanlinnassa on taikaa! ;)

    • Haha, kyllä! ;)

  2. Voin samaistua ajatuksiisi.

    En tiedä, mistä tarkalleen johtuu, mutta mulla on lapsesta asti ollut ahdistus ”paluuta” kohtaan. Muutimme usein ja ajatuskin siitä, että palaisin edes katsomaan entisiä asuntoja tuntui kiusalliselta. Ahdistavaltakin.

    En myöskään halua asua yhdessä paikkaa vuosikausia. Vaihtelu virkistää. Enkä tarkoita muuttoa joka vuosi, vaan enneminkin sen hyväksymistä avoimin mielin, että elämä muuttuu, olosuhteet muuttuvat ja välillä parasta on asuinpaikankin muutos, jotta paketti toimisi paremmin. Asuinpaikalla on iso vaikutus arkeen ja hyvinvointiin.

    Itse käyn parhaillaan tätä prosessia läpi ja helppoa se ei ole. Pelkään myös, että mitään ”kivaa” ei tule vastaan ja joudun ”tyytymään.” Sehän on tuurista kiinni, mitä markkinoilla on tarjolla. Samaan aikaan kuitenkin selkeä tunne, että muutosta tarvitaan ja menneeseen ei ole enää paluuta.

    Tsemppiä vikoihin evakkoviikkoihin! Toivon, että pian pääset kotiin -missä tahansa se onkaan- jossa viihdyt ja tuntisit olevasi oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

    • Kuulostaapa tutulle! Itse en ole varsinaisesti lapsuudessa muuttanut usein, mutta aikuisena sitäkin enemmän. Eri asunnot ja alueet jollain tapaa liittyvät eri elämänvaiheisiin ja tietyllä tapaa myös muutot jaksottavat elämää, helpottavat tavallaan eri jaksojen päättämistä ja mielen avaamista uudelle.

      Uskon myös siihen, että jos mielessä on jo alkanut työstämään muutoksen ajatusta, ei siitä ole enää paluuta vaan pyörä on ikään kuin lähtenyt liikkeelle, joten miksi taistella vastaan. Muutos kuitenkin aina lopulta tekee hyvää ja tuo jotain uutta.

      Samaa toki itsekin mietin mitä sinäkin uuden mahdollisen kodin löytymiseen liittyen. Ajatus uuden kodin etsimisestä tuntuu tavallaan jopa hullulta, olen kuitenkin viettänyt evakkoelämää juuri tämän kyseisen asunnon takia, lisäksi se on tuttu ja ennen kaikkea nyt remontoitu. Aika helmi.

      Silti samalla mieli on jollain tapaa mennyt eteenpäin, mieltynyt ajatukseen muutoksesta ja toisaalta, en varsinaisesti ole pelännyt riskejä tämän tyyppisten asioiden suhteen. Ehkä olen tottunut siihen ajatukseen ja prosessiin niin, että vaikka tiedänkin, ettei fyysinen muutto itsessään ole yhtään kivaa, niin silti se ei ole ratkaiseva kynnys – tärkeämpää on kuitenkin lopputulos! Ja kuten sanoit, asuinpaikalla on valtava vaikutus koko oloon, ei siis ole saman tekevää, miltä asunnossa, alueella ja kotona tuntuu. Täytyy myös hyväksyä se, että mikä joskus tuntui hyvälle, ei välttämättä sitä ole enää tänään.

      Kiitos ihanasta ja inspiroivasta kommentistasi! Ja samoin, tsemppiä prosessiin :)

Leave Your Reply